Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema ja rakentama Säie-paviljonki sai World Architecture Newsin WAN-palkinnon puuarkkitehtuurin sarjassa vuonna 2016.
”Vaikka arkkitehtuuri ei ole juoksukilpailu, jotakin teimme oikein, kun taakse jäi Sir Norman Fosterin tuhannen työntekijän toimisto ja monta muuta todella taitavaa tekijää”, muistelee tuolloin opiskelijaryhmää luotsannut Aalto-yliopiston puurakentamisen professori Pekka Heikkinen.
Eikä WAN suinkaan ole ainoa palkinto, jonka hän opiskelijoineen on vuosien varrella pokannut. Saavutuksiin kuuluvat esimerkiksi itävaltalainen Schweighofer Innovation Prize, Helsingin kaupungin Rakentamisen ruusu sekä Architectural Review -arkkitehtuurijulkaisun House of the Year -palkinto.
Heikkinen vastaa Aalto-yliopiston Wood Program -kokonaisuudesta, jossa opiskelijat tutustuvat puun käyttöön ja suunnittelevat sekä toteuttavat vuosittain kokeellisen puurakennelman. Ohjelma sai alkunsa vuonna 2000, kun arkkitehtiosastolla koottiin ensimmäistä kertaa yhteen aiemmin erillisiä puutuotetekniikan, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin historian kursseja.
”Puurakentamisen tekniikka on aina ollut Aallossa vahva osaamisalue. Wood Program laajeni vähitellen ja alkoi vetää kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä monet jäävät Suomeen myös työskentelemään”, Heikkinen sanoo.
Puussa riittää opittavaa
Heikkinen itse erikoistui puuarkkitehtuuriin jo opiskeluaikanaan, puoliksi sattumalta. Korjausrakentamisen kurssilla oli kohteena huonokuntoinen puutalo, jonka rakenteiden kuntoa professori neuvoi tutkimaan puukolla kokeilemalla.
”Oivalsin, että puu on materiaali, jota voisi oppia ymmärtämään, ja asetin tavoitteekseni, että opin kaiken puusta kymmenessä vuodessa. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, opittavaa riittää edelleen – mutta ainakin puun kanssa työskentely on ollut kiinnostavaa”, hän sanoo.
Valmistuttuaan arkkitehdiksi vuonna 1991 Heikkinen työskenteli muutaman vuoden arkkitehtitoimistoissa. Vuonna 1995 hän päätyi opettamaan osapäiväisesti puurakentamista silloisen Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle, ja vuonna 2008 hänet nimitettiin puurakentamisen professoriksi.
”Puurakentaminen innostaa aina vaan, koska se on paitsi konkreettista, myös vastuullista – tänä päivänä erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta.”
Puu tarjoaa elämyksellistä arkkitehtuuria
Heikkisen mielestä rakentaminen elää kiinnostavaa vaihetta – kuten hän sanoo, melkein joka vuosi suunnitellaan kerros tai kaksi korkeampi puutalo, mitataan mahdollisuuksien rajoja. Esimerkiksi Norjan 18-kerroksinen Mjösa Tower luovuttaa vuonna 2022 korkeimman puukerrostalon aseman USA:n Milwaukeen Ascent-tornille, johon tulee 25 kerrosta.
”Mittavat hankkeet kertovat siitä, että puu on jo pitkään ollut myös teollinen tuote ja rakennustapa. Esimerkiksi Mjösa Towerissa oli opittu hyvin paljon edellisestä korkeimmasta, 14-kerroksisesta talosta Bergenissä, poistettu virheitä ja kehitetty hyviä ratkaisuja”, Heikkinen sanoo.
”Aina niissä on jokin innovaatio, uusia taloja ei ole koskaan tehty samalla tavalla kuin edellisiä. Voisi kysyä, miksei yhtä valittua tapaa kannattaisi kehittää eteenpäin, mutta kekseliäisyyshän juuri on se syy, miksi arkkitehdeiksi tai rakennusinsinööreiksi opiskellaan.”
Vauhtia puurakentamiselle ovat antaneet myös monet näyttävät korkean profiilin hankkeet. Esimerkiksi Suomesta kansainvälistä huomiota ovat saaneet Helsingissä sijaitsevat Oodi-kirjasto ja -merenrantasauna Löyly, maailmalta Heikkinen nostaa esimerkiksi Espanjan Sevillassa sijaitsevan Metropol Parasolin.
Heikkinen tunnustaa, ettei itse ole kovinkaan innostunut valtavista puurakentamisen monumenteista, vaan pikemminkin hyvistä, pitkäikäisistä ratkaisuista.
”Omat mieleenpainuvimmat kokemukseni puurakentamisesta ovat käyntejä kokopuisissa rakennuksissa, joissa voi tuntea puun massiivisuuden – siis se, että materiaalin voi aistia muutenkin kuin näkemällä.”
Elämyksellisyydellään Heikkiseen on tehnyt vaikutuksen esimerkiksi norjalaisen Sverre Fehnin suunnittelema Hamarin museo, jossa taivutettuja liimapuurakenteita on yhdistetty 1700-luvulta peräisin olevan maatalousrakennuksen historiallisiin kivi- ja puurakenteisiin.
”Siellä tuntee selkärangassaan, että tämä on arkkitehtuuria.”
Puussa on jotain sellaista, joka houkuttelee koskettamaan – ja tiedostamattaan ihmiset toimivat siten, että koskettamisesta välittyy käsien kautta aivoihin hyvänolontunteita.
Puu kutsuu koskettamaan
Oivaltavia ja omaperäisiä ennemmin kuin suuria ja näyttäviä ovat myös Heikkisen ja hänen opiskelijoidensa palkitut työt. Puun aistimisella on niin ikään roolinsa.
Esimerkiksi vuonna 2010 Heikkinen teki energiatehokkaan rakentamisen kilpailuun opiskelijoidensa kanssa Luukku-nimisen talon, joka rakennettiin Espoon Otaniemessä ja kuljetettiin kilpailua varten Madridiin, Espanjaan. Talossa kävi viikon aikana 200 000 ihmistä.
”Niinä päivinä, kun itse olin paikalla, huomasin, että kaikki vierailijat koskettelivat talon puupintoja. Puussa on jotain sellaista, joka houkuttelee koskettamaan – ja tiedostamattaan ihmiset toimivat siten, että koskettamisesta välittyy käsien kautta aivoihin hyvänolontunteita.”
Heikkinen uskoo puun kutsuvan koskettamaan myös siksi, että sillä on inhimillisiä ominaisuuksia.
”Elävässä puussa on suunnilleen yhtä paljon vettä kuin ihmiskehossa, ja puut myös kommunikoivat keskenään juurien kautta. Puu on myös lämmin materiaali, jota voi vaikka halata.”
Puurakentamisen koulutus nousussa
Uransa merkittävimpänä askeleena Heikkinen pitää opetustyötä. Omia saavutuksia enemmän häntä kiinnostaa työn jatkuvuus.
”Urani on ollut pitkä ja johdonmukainen, ja se on tuottanut tuloksia myös kansainvälisesti. Moni nuorempi kollega alalla on osallistunut meidän perusopetukseemme. Minulla on ollut myös hyviä yhteistyökumppaneita, jotka toimivat nyt professoreina omilla aloillaan.”
Aalto-yliopiston puurakentajat tekevät yhteistyötä sekä muiden suomalaisten yliopistojen kanssa että kansainvälisissä verkostoissa, kuten saksalaisen Münchenin teknillisen yliopiston ja yhdysvaltalaisen Yalen arkkitehtikoulun kanssa. Yale-yhteistyössä painottuu ympäristö- ja kiertotalousnäkökulma arkkitehtuurissa.
Puurakentamisen koulutus ja tutkimus näyttää tällä hetkellä elävän nousukautta. Heikkisen sanoin, ”Amerikassa pannaan alaan valtavasti rahaa ja Euroopassa joka nurkalle nousee puurakentamisen professuuri”.
Puu on vahva materiaali, jonka ymmärtäminen on olennaisen tärkeää – ettei puuta pakota mihinkään, vaan käyttää sitä sen luontaiset ominaisuudet huomioiden.
Puuta pitää ymmärtää
Heikkinen uskoo opiskelijoidensa kokevan joskus hämmennystä puurakentamiseen liittyvän tietotulvan keskellä. Siihen hänen lääkkeensä on johonkin konkreettiseen – eli puuhun materiaalina – keskittyminen.
”Aloitamme ensimmäisen vuoden opinnot sillä, että menemme yhdessä Evon metsäoppilaitokseen, etsimme ja kaadamme yhdessä parhaan männyn. Sitten alamme tutkia sitä ja rakennamme sen mukaan vuoden mittaisen opetuksen.”
Mitä arkkitehdin ja rakentajan sitten pitää puusta ymmärtää? Heikkinen sanoo, että kaksi perusasiaa omaksumalla pääsee pitkälle: puu hakeutuu kosteustasapainoon ympäristönsä kanssa, ja puun ominaisuudet eri suuntiin ovat erilaiset. Puurakentajan pitää siis ottaa huomioon puun kutistuminen ja turpoaminen sekä materiaalin syiden suunta.
”Puu on vahva materiaali, se voi jopa rikkoa liitoksen tai itsensä. Puun ymmärtäminen on olennaisen tärkeää – ettei pakota puuta mihinkään vaan käyttää sitä sen luontaiset ominaisuudet huomioiden.”
Puurakentamisen läpimurto viimein tapahtumassa
Kestävään rakentamiseen, sen opettamiseen ja oppimiseen on Heikkisen mielestä niin Suomessa kuin muualla maailmassa iso tarve.
”Mielestäni emme ole lähellekään valmiita. Tiedämme, kuinka paljon rakentaminen kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa, mutta silti ala odottaa vielä isoa murrosta. Puu voisi tarjota siihen mahdollisuuden samaan tapaan kuin 1970-luvulla betonilähiöiden rakentaminen tarjosi valtavan parannuksen asumistasoon.”
Puurakentamisen läpimurtoa on Heikkisen mukaan povattu tapahtuvaksi useamman kerran hänen uransa aikana, mutta kehitys on ollut odotettua hitaampaa.
”Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ilmastonmuutoksen esiin nostamat kestävyystavoitteet tekevät viimein läpimurrosta totta. Puun ominaisuudet uusiutuvana, hiiltä sitovana ja kierrätettävänä materiaalina ovat nousseet uuteen arvoon.”
”Toivonkin, että puuta upeana, uusiutuvana luonnonvarana käytettäisiin tulevaisuudessa parhaalla mahdollisella tavalla eli rakentamiseen.”
Artikkeli on alun perin julkaistu Timber-lehden numerossa 2022-2023.
