Metsäteollisuus alkoi rakentua Äänekosken varrelle vuonna 1896. Ensin valmistuivat saha, puuhiomo ja kartonkitehdas, ja vuonna 1938 toimintansa aloitti ensimmäinen sellutehdas.
Tehdas toi seutukunnalle vaurautta, mutta sen ympäristövaikutukset olivat nykymittapuulla sietämättömät, sillä esimerkiksi sellunkeitossa syntynyt jäteliemi laskettiin käsittelemättömänä suoraan vesistöön.
”Kun vesistövaikutusten tarkkailu alkoi Äänekoski-Vaajakoski-vesireitillä vuonna 1975, vesistön tila oli surkea”, kertoo KVVY Tutkimus Oy:n kalabiologi Antti Leppänen, joka tekee kalataloustarkkailua Äänekosken alueella yhteistyössä Metsä Fibren kanssa.
Aktiivilietelaitos puhdisti jätevedet nopeasti
Metsä Groupin ympäristöpäällikkö Anna Riikka Nickullin mukaan käänne parempaan tapahtui 1980-luvun alussa, jolloin silloinen Metsä-Botnia eli nykyinen Metsä Fibre ilmoitti uuden, entistä suuremman sellutehtaan rakentamisesta Äänekoskelle.
”Korkein hallinto-oikeus määräsi ennätystiukat päästörajat ja tehtaalle rakennettiin aktiivilietelaitos, jonka ansiosta jätevedet puhdistuivat nopeasti”, Nickull kertoo.
Sen jälkeen tekniikka on harpponut ympäristöasioissa jättiloikin eteenpäin, ja nykyinen Äänekosken biotuotetehdas toimii edeltäjänsä jätevesiluparajojen puitteissa, vaikka tuotantomäärä on lähes kolminkertaistunut.
Tänä päivänä biotuotetehtaan jätevesi ohjataan moniportaiseen, biologiseen jätevedenpuhdistamoon, jossa ilmastusaltaan mikrobit hajottavat jäteveden sisältämiä, happea kuluttavia ainesosia hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tarvittaessa puhdistus viimeistellään kemiallisesti.
”Jätevesistä ja puhdistamon toiminnasta teetetään tehtaalla laajasti analyyseja käytön ja kuormituksen tarkkailemiseksi”, Nickull toteaa.
Ympäristötyön vaikutukset
Kaikki tämä ympäristötyö tuntuu nenässä - ja näkyy myös vesistöissä: Kuusaankoski on nykyään suosittu virkistäytymiskohde ja yksi harvoista erittäin uhanalaisen järvitaimenen lisääntymispaikoista.
”Ympäristövaikutusten tarkkailu on tärkeä osa Metsä Fibren tehtaiden toimintaa, ja tätä työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä asiantuntijayritysten ja viranomaisten kanssa”, Nickull sanoo.
Äänekoski-Vajaakoski-vesireitin varrella tehdään esimerkiksi koekalastuksia, joiden avulla pyritään saamaan mahdollisimman tarkka kuva vesistöreitin kalatilanteesta.
Päästöjä seurataan päivittäin
Äänekosken biotuotetehtaalla tehdään päivittäin myös ilmanlaadunseurantaa ja kerätään dataa päästöistä – kuten ilman hiukkaspitoisuudesta, rikkidioksidista, typen oksideista ja haisevista rikkiyhdisteistä (TRS), joille kaikille on asetettu raja-arvot tehtaan ympäristöluvassa.
Nämä Ilmatieteen laitoksen seuraamat tiedot ovat julkisia, eli mittaustuloksia ja tulosten perusteella laskettavaa ilmanlaatua kuvaavaa ilmanlaatuindeksiä voi seurata Ilmatieteenlaitoksen sivuilta kuka tahansa asiasta kiinnostunut.
Soodakattila keskeisessä roolissa
Äänekosken biotuotetehtaalla ilmapäästöjen hallinnassa keskeinen rooli on soodakattilalla, jonka oikein mitoitetut ilmajaot tukevat tehokasta palamista ja typenoksidien hallintaa.
”Hiukkaspäästöt puolestaan on saatu kuriin tehokkailla sähkösuotimilla ja rikkipäästöt on minimoitu polttoainevalinnalla”, Nickull kertoo.
Biotuotetehdas ei käytä prosessissaan lainkaan fossiilisia polttoaineita, vaan kaikki tarvittava energia tuotetaan puun jalostuksen sivuvirroista tuotetulla bioenergialla. Uutta tekniikkaa edustaa rikkihappolaitos, joka kerää ja käsittelee prosessissa syntyvät hajukaasut ja tuottaa niistä rikkihappoa tehtaan omaan käyttöön.
”Kemikaalikiertoja sulkemalla olemme pystyneet sekä minimoimaan toiminnasta syntyviä päästöjä että vähentämään tehtaan ulkopuolelta tuotavien kemikaalikuljetusten määrää.”
”Lupaehdot määrittävät ylärajan sille, minkä verran ympäristö kestää kuormitusta ilman, että sen tila heikkenee. Meille on tärkeää, että pysymme selvästi luparajojen alapuolella”, Nickull toteaa.
Artikkeli on julkaistu alun perin Metsä Fibren Fibre-asiakaslehden numerossa 2022–2023, josta voit lukea koko jutun.