Pitkäkuituisen havusellun kysynnän odotetaan lähtevän jälleen kasvuun globaalien talousnäkymien kirkastuessa. Sen tuotantoon kohdistuu kuitenkin lähivuosina monen- laisia paineita tärkeimmillä tuotantoalueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Konsulttiyhtiö Jay Partnersin osakas Petri Jokinen sanoo, että suurimmat tulevaisuuden haasteet liittyvät raaka-aineen saatavuuteen.
”Raaka-aineen tarjonta havusellulle alkaa olla tapissa kaikkialla maailmassa. Vähissä ovat paikat, joissa sellun tuotantoa voidaan enää lisätä taloudellisesti kannattavasti”, Jokinen toteaa.
Myös konsulttiyhtiö Resource Wisen johtaja Marko Summanen odottaa havusellun tarjonnassa lievää niukkuutta, kun markkinasellun kysyntä virkistyy ja asiakkaat alkavat täyttää tyhjentyneitä varastojaan.
”Havusellun toimittajien kannalta näkymät ovat kohtuullisen hyvät. Parhaimmissa asemissa ovat tulevaisuudessa kilpailukykyisimmät alan toimijat, joilla puunhankinta on kunnossa”, Summanen arvioi.
Pohjois-Amerikan tuotannossa riittää haasteita
Etenkin Pohjois-Amerikassa selluntuottajilla on riittänyt viime vuosina haasteita. Kanadassa raaka-aineen saantia ovat hankaloittaneet hakkuukiintiöiden supistukset ja puun korjuulle asetetut uudet rajoitukset.
Metsä Fibren markkina- analyytikko Teppo Vainion mukaan tällä on vaikutusta pitkälle tulevaan.
”Hakkuukiintiöiden väheneminen vaikeuttaa puun saatavuutta järkevällä hinnalla. Se myös pidentää raaka-aineen kuljetusmatkoja.”
Pohjois-Amerikassa tuotantoketjuja haittaavat lisäksi ilmastonmuutoksen lisäämät sään ääri-ilmiöt. Esimerkiksi havusellun tärkeimmillä tuotantoalueilla Brittiläisessä Kolumbiassa hyönteistuhot ja laajat metsäpalot ovat alentaneet puuraaka-aineen saatavuutta. Lisäksi sahojen sulkemiset ovat vähentäneet sahahakkeen saatavuutta. Ilmaston lämpeneminen on puolestaan lisännyt metsäpalojen ja hyönteistuhojen määrää.
Pohjois-Amerikassa sellun tarjontaan vaikuttaa se, että iso osa tuotannosta on hajaantunut suhteellisen pieniin ja ikääntyneisiin tehtaisiin. Niiden tehokkuus ei vedä vertoja pohjoismaisille laitoksille, joissa on investoitu uuteen teknologiaan.
Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Pohjois-Amerikassa metsäteollisuudessa on menty sahateollisuus edellä, ja kytketty siihen tarvittava määrä selluteollisuutta.
Jokinen sanoo, että merkittäviä havusellun tuotantoa tehostavia tai kasvattavia investointeja ei ole tehty vuosikymmeniin.
”Pitkällä aikavälillä se tarkoittaa, että monen tehtaan lopullinen sulkeminen lähenee väistämättä. Se voi lisätä tarjonnan niukkuutta entisestään.”
Sääntely rajoittaa metsien käyttöä EU:ssa
Summanen huomauttaa, että Euroopassa havusellun tarjontaan vaikuttaa tulevaisuudessa eniten metsien käyttöä rajoittava sääntely. EU:ssa tätä tavoitellaan useilla erilaisilla politiikkaohjelmilla ja lainsäädännöllä.
”EU:ssa on paljon poliittisia paineita rajoittaa metsien käyttöä”, hän sanoo.
Myös ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset uhkaavat heikentää jatkossa puun tarjontaa myös Euroopassa. Tuhohyönteisten aiheuttamat metsätuhot voivat kasvaa. Leutojen talvien yleistyminen vaikeuttaisi puolestaan puun korjuuta pohjoisen metsistä.
Summanen ennustaa puun tarjontaan isoja heilahtelu- ja myös Keski-Euroopassa. Viime vuosina on nähty, että hyönteis- ja myrskytuhojen vuoksi hakkuita on jouduttu kiihdyttämään, mikä on lisännyt hetkellisesti kuitupuun määrää markkinoilla ja painanut hintoja alas.
Keski-Euroopassa metsäteollisuuden tuotantoon vaikuttavat myös entistä epäsäännöllisemmiksi muuttuneet sateet. Voimakkaiden tulvien vastapainoksi aluetta koettelevat kuivuusjaksot, jotka uhkaavat heikentää tuotantolaitosten vedensaantia.
Venäjällä ei rahkeita tuotannon kasvattamiseen
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan pysäytti puun tuonnin Venäjältä läntiseen Eurooppaan. Tämä on vaikuttanut kuitupuun tarjontaan etenkin Itämeren alueella.
”Vajetta paikataan hankkimalla aiempaa enemmän puuta lähialueilta ja kotimaasta, mikä on nostanut kuitupuun ja tukin hintoja”, Vainio sanoo.
Euroopan Unioni asetti tuontikiellon sellulle ja puutavaralle Venäjältä, mutta sellun ja muun puutavaran vienti Venäjältä muun muassa Kiinaan todennäköisesti jatkuu. Jokisen mielestä sellun tuotannon merkittävä lisääminen ei ole kuitenkaan Venäjällä realistista lähitulevaisuudessa, vaikka raaka-ainetta maassa riittäisi enemmän kuin missään muualla.
Jokisen mukaan puun korjuun kasvattamiseksi Venäjältä puuttuu laajamittainen metsäautotieverkosto ja muu infrastruktuuri. Sellun tuotannon kasvattaminen edellyttäisi suuria investointeja myös sahateollisuuteen, mutta siihen tarvittaisiin rahoitusta ja teknologiaa.
”Kumpaakaan Venäjältä ei löydy, ja ulkomaiset toimijat olivat jo ennen sotaa varovaisia tekemään investointeja maan metsäteollisuuteen”, Jokinen toteaa.
Kemin tehdas harvinainen uusi investointi
Vainio huomauttaa, että globaalisti havusellun tuotantokapasiteettiin on tehty viime vuosina suhteellisen vähän merkittäviä investointeja.
Modernit tehtaat ovat entistä vähäpäästöisempiä, mikä parantaa Vainion mukaan niiden kilpailuetua ympäristö- sääntelyn todennäköisesti edelleen kiristyessä tulevaisuudessa. Päästöjen vähentäminen kustannustehokkaasti esimerkiksi tarkoittaa, että yritys joutuu maksamaan tulevaisuudessa vähemmän päästökauppamaksuja verrattuna kilpailijoihinsa.
”Tulevien vuosien voittajiin kuuluvat yhtiöt, joilla on modernit ympäristö- ja resurssitehokkaat tuotantolaitokset”, Vainio sanoo.
Artikkeli on alun perin julkaistu Fibre-lehden numerossa 2025.