”Metsäteollisuudessa syntyvä puupohjainen hiilidioksidi on merkittävä sivuvirta, jota voitaisiin käyttää nykyistä paremmin hyödyksi”, Metsä Groupin energiajohtaja Pirita Mikkanen sanoo.
Puupohjaisella hiilidioksidilla voitaisiin teollisuudessa korvata fossiilista hiilidioksidia tai tasapainottaa sähkön tuotantoa ja kulutusta tuuli- ja aurinkoenergian käytön lisääntyessä. Tuotantopiikkien aikaan ylimääräistä sähköä ja talteenotettua hiilidioksidia voitaisiin käyttää synteettisten polttoaineiden valmistukseen. Osaltaan hiilidioksidin talteenotto voisi hillitä myös ilmastonmuutosta.
Sellu- ja biotuotetehtaat soveltuvat talteenottoon
CCU (Carbon Capture and Utilisation) on prosessi, jossa hiilidioksidia kerätään talteen teollisuuden prosesseista tai suoraan ilmakehästä ja käytetään tuotteiden valmistukseen.
”Teollisesti kannattava hiilidioksidin talteenotto edellyttää riittävän suurta pistemäistä kuormitusta, eli käytännössä sellu- tai biotuotetehdasta, jonka toiminnasta hiilidioksidia syntyy tasaisesti”, Mikkanen sanoo.
Metsä Fibren sellu- ja biotuotetehtailla puupohjaista hiilidioksidia syntyy soodakattilan ja meesauunin palamisreaktioissa. Soodakattila ja meesauuni ovat osa sellutehtaan kemikaalien talteenottoprosessia.
Vuosittain hiilidioksidia syntyy noin kymmenen miljoonaa tonnia, ja siitä noin 80–90 prosenttia olisi mahdollista ottaa talteen. Metsä Fibren sahoilla hiilidioksidia syntyy lämpöenergian tuotannossa, mutta määrät ovat vähäisiä, eivätkä siksi sovellu talteenotettaviksi.
ANDRITZin kanssa tehtävässä selvityksessä tarkastellaan neljän miljoonan hiilidioksiditonnin talteenottoa Kemin biotuotetehtaan kokoisesta laitoksesta. Työ on jatkoa vuonna 2023 aloitetulle hiilidioksidin talteenottoselvitykselle. Hanke etenee pilottivaiheeseen Metsä Fibren Rauman tehdasalueella vuonna 2025.
Puupohjaisesta hiilidioksidista polttoaineita
Hiilidioksidille on useita toisistaan poikkeavia käyttökohteita. Sellu- ja biotuotetehtailla sitä käytetään mäntyöljyn palstoitukseen, ja elintarviketeollisuus hyödyntää sitä esimerkiksi virvoitusjuomien ja oluen hiilihapottamiseen.
Power-to-X (P2X) -prosessin avulla hiilidioksidista voidaan yhdessä vedyn kanssa tuottaa metanolia tai muita hiilivetyjä joko polttoaineeksi tai kemikaalien valmistukseen. Tämä auttaisi vähentämään riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista.
Vielä toistaiseksi P2X-prosessit eivät ole kilpailukykyisiä vastaaviin fossiilisiin tuotteisiin verrattuna, joten jatkojalostukseen tarvitaan poliittinen ajuri. Tällainen on esimerkiksi polttoaineiden lakisääteinen sekoitevelvoite, joka edellyttää sekoittamaan fossiilisiin polttoaineisiin, kuten bensiiniin ja dieselöljyyn, tietyn määrän biopolttoainetta.
Uusiutuva energia mahdollistaa suuremman tuotannon
Hiilidioksidin hyödyntämistä vetytaloudessa rajoittaa toistaiseksi energian saatavuus. Kaiken Metsä Fibren tuotantolaitoksilla syntyvän hiilidioksidin käyttö vetytaloudessa nielisi noin kaksi kolmasosaa Suomen tämänhetkisestä sähköntuotannosta.
Ratkaisu voi löytyä uusiutuvasta energiasta. Suomeen on suunnitteilla tuulivoimahankkeita moninkertaisesti nykyiseen tarpeeseen verrattuna. Jos kaikki suunnitellut hankkeet toteutuvat, Suomen tuulivoiman tuottama energiamäärä olisi vuosittain huomattavasti suurempi kuin nykyisin. Potentiaalia suurempaan energiantuotantoon siis on.
Artikkeli on alun perin julkaistu Fibre-lehden numerossa 2025.