1. Luontaiset puulajit ja sekametsien lisääminen
Suomessa teollisina puina käytetään maamme luontaisia puulajeja eli kuusta, mäntyä, koivua ja haapaa. Uudistavassa metsätaloudessa sekametsien osuutta kasvatetaan lisäämällä koivua havumetsissä sekä kasvattamalla kuusta ja mäntyä samoissa metsiköissä. Harvinaisempia puulajeja, kuten raitaa, leppiä, tuomea, pihlajaa sekä jaloja lehtipuita, ei hyödynnetä taloudellisesti, vaan ne jätetään metsään kasvamaan ja vahvistamaan luonnon monimuotoisuutta.
2. Lisätään lahopuuta
Jätämme metsiin lahopuuta tuhohyönteisten luontaisten vihollisten sekä uhanalaisten eliölajien elinympäristöiksi. Luomme lahopuuta säästöpuilla, jotka jätetään hakkuun yhteydessä metsään kasvamaan, kuolemaan ja lahoamaan. Teemme myös tekopökkelöitä katkaisemalla puun 2–5 metrin korkeudelta. Näin saamme laho- ja kolopuuta metsiin, joissa sitä muuten olisi niukasti.
3. Lehtolajien elinolosuhteita tuetaan
Lehdot ovat arvokkaita luontokohteita, sillä niistä löytyy lajeja, joita ei tapaa muualla. Sen vuoksi lehdoissa suositellaan luonnonhoitoa ja varmistetaan, että lehtolajien elinolosuhteet säilyvät ja paranevat.
4. Vaihtelua metsän rakenteeseen
Pidämme yllä metsien rakenteellista vaihtelevuutta. Vaihteleva rakenne lisää monimuotoisuutta, sillä eri eliölajit tarvitsevat erilaisia metsiä elinympäristöikseen. Jätämme metsään säästöpuita, säästöpuuryhmiä ja suojatiheiköitä. Metsien käsittelytapoihin haetaan monipuolisuutta ja niiden jatkuvapeitteistä kasvatusta lisätään.
5. Rannoille jätetään suojavyöhykkeet
Jätämme vesistöjen varsille suojavyöhykkeet, jotka turvaavat ranta-alueen lajiston elinolosuhteita ja pidättävät kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumia. Suojavyöhykkeen leveys riippuu kohteesta. Rantojen puusto ja lajisto vaihtelevat, ja yksi tyypillinen rantapuulaji on tervaleppä.
6. Vanhoja puita jätetään pystyyn
Vanhoja puita jätetään pystyyn, sillä niissä elää paljon tärkeitä eliölajeja. Vanhoja puita saadaan lisää jättämällä eläviä säästöpuita, ja aikanaan vanhoista puista tulee lahopuuta.
7. Palolajistolle metsiä
Metsäpalon jälkeen hiiltynyt puu ja palanut karike houkuttelevat paikalle oman lajistonsa. Tällaisia kohteita voidaan myös luoda keinotekoisesti polttamalla puita valvotusti.
8. Erityiset kohteet ja lajit huomioidaan
Esimerkiksi paahderinteissä, eli kuivissa ja aurinkoisissa harjukohteissa, elää oma lajistonsa. Nämä erityiskohteet, kuten myös yksittäiset lajiesiintymät huomioidaan, ja ne turvataan tarvittaessa erityistoimin. Parannamme myös lajien mahdollisuutta siirtyä uusille elinalueille aluetason suunnittelulla ja osallistumalla monimuotoisuusverkostojen kehittämiseen.
9. Huomioidaan arvokkaat elinympäristöt
Arvokkaat elinympäristöt eli avainbiotoopit jätetään käsittelemättä tai niitä käsitellään eliölajien ehdoilla. Tällaisia ympäristöjä ovat esimerkiksi virtavesikohteet ja lähteet, kivikko- ja kalliokohteet sekä jyrkänteiden alusmetsät.
10. Huomioidaan turvemaat
Turvemaat muodostavat suuren hiilivaraston. Turvemailla tehtävillä metsänhoidon toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että alueen vesitalous pysyy tasapainossa. Tavoitteena on, että puusto kasvaa, päästöt ovat mahdollisimman pienet ja turvemaat säilyvät hiilivarastoina.
Artikkeli on alun perin julkaistu Fibre-lehden numerossa 2025.
