Kierrätyskuidun käyttö pehmopapereissa vähenee jatkuvasti

Pehmopaperi tehdään yhä useammin ensikuidusta, ei kierrätyskuidusta. Tähän on lukuisia järkeenkäypiä syitä.
  • Artikkelit
  • |
  • |
  • Pehmopaperit, Kestävä kehitys

Oletko seurannut, miten usein jäteauto käy tyhjentämässä asuintalosi paperinkeräyslaatikon? Tai miten usein itse ajat takaluukku täynnä vanhoja lehtiä keräykseen? Varsin harvoin, voisi veikata, koska lehtiä tilataan kotiin yhä vähemmän. Vielä parikymmentä vuotta sitten painava paperikassi piti kantaa keräykseen harva se päivä.

Mainoksiakin jaetaan koteihin yhä vähemmän, koska netissä mainostaminen on tehokkaampaa. Toimistopaperia ei kuluteta yhtä paljon kuin ennen, onhan paperiton toimisto vihdoin alkanut toteutua ja suurin osa dokumenteista käsitellään sähköisinä.

Kierrätyspaperien eli kierrätyskuidun sijaan pehmopapereita valmistetaan entistä enemmän ensikuidusta. Se tarkoittaa käytännössä sellua, joka valmistetaan puhtaasta puukuidusta, ei keräyspaperista.

Metsä Groupin pehmopaperitehtaalla Mäntässä käytetään sekä kierrätys- että ensikuitua, mutta kierrätyskuidun käyttö vähenee koko ajan, sanoo tehtaanjohtaja Jarkko Lindroos.

”Se on vuosia jatkunut trendi. Esimerkiksi kaikki Lambin ja Serlan valkoiset tuotteet valmistetaan nykyään puhtaasta ensikuidusta.”

Ensikuidulla on useita hyötyjä

Ensikuidun eli sellun käyttöön on muitakin syitä kuin parempi saatavuus.

Jos valmistaa hygieniatuotteita eli wc- tai talouspaperia kierrätyskuidusta, raaka-aine pitää puhdistaa musteesta, epäpuhtauksista ja niiteistä erityisen tarkkaan. Muuten lopputuote ei täytä hygieniavaatimuksia.

Uusiomassalaitoksella, jossa kierrätyskuitu käsitellään, kuidun puhdistamiseen kuluu vettä, sähköä ja kemikaaleja.

”Uusiomassalaitos on kuin iso pesukone: Prosessiin syötetään paljon vettä, ja prosessi vaatii paljon energiaa ja kemikaaleja, jotta kierrätyskuidut saadaan käyttökelpoisiksi hygieniatuotteisiin. Siltikin saanto on vain 60 prosentin luokkaa, eli 40 prosenttia prosessiin syötetystä raaka-aineesta menee hukkaan”, Lindroos sanoo.

Kun pehmopaperi valmistetaan ensikuidusta, työvaiheita on vähemmän, koska sellu on valmis käsiteltäväksi ja käyttöön sellaisenaan, vain vettä lisäämällä.

Ja kun kuitu kierrätetään, sen ominaisuudet heikkenevät jokaisella käyttökerralla. Kun yksittäinen kuitu on kiertänyt noin 5–7 kertaa, laatu putoaa niin heikoksi, ettei sitä voida enää hyödyntää. Kierrätyskuidusta valmistettujen papereiden laatua voidaan kompensoida lisäämällä kierrätyskuidun sekaan ensikuitua.

”Parasta laatua saa, kun ostaa kokonaan ensikuidusta valmistettuja tuotteita”, sanoo Lindroos.

Laadukas tuote kannattaa

Sekin kannattaa huomata, että keräyspaperia kuljetetaan joskus pitkiäkin matkoja. Jos saatavuus tuottaa vaikeuksia, sitä tuodaan jopa ulkomailta Suomeen.

”Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä kauempaa paperi tänne tulee, sitä huonompaa on sen laatu”, Lindroos sanoo.

Raaka-aineen laatu näkyy lopputuotteen laadussa. Hyväkään kierrätyskuitu ei yllä ensikuidun tasolle.

Pehmopapereita käytetään keittiössä ja vessassa, ja jos laatu ei tyydytä, kriittinen kuluttaja vaihtaa helposti toiseen merkkiin. Kun käsipyyhe on laadukas, yksi arkki riittää kuivaamaan kädet. Huonolaatuista paperia saa nykiä annostelijasta useampia arkkeja.

Lindroos arvioi, että moni käyttäjä tunnistaa onko paperi valmistettu kierrätys- vai ensikuidusta.

”Niissä on selvä ero, koska ensikuidusta valmistetut tuotteet ovat selvästi laadukkaampia.”

Valtaosa puustosta on sahatukkia

Metsäyhtiöille esitetään toisinaan kysymys, miksi ikimetsiä kannattaa kaataa paperiksi.

Vastaus on, ettei se kannatakaan. Yleinen näkemys on, ettei ikimetsiä ylipäänsä pidä kaataa.

Metsä Group hankkii puuta pohjoisista talousmetsistä, joita hoidetaan vastuullisesti. Yhtiö on muun muassa kehittänyt uudistavan metsätalouden periaatteet, joissa metsäluonnon tila ei heikkene vaan vahvistuu. Metsä Group pitää myös tärkeänä, että metsät säilyvät hiilinieluina.

Talousmetsienkin suuret puut kaadetaan siksi, että ne pääasiassa sahataan laudoiksi ja vaneriviiluksi. Se osa puusta, jota saha ei voi käyttää, keitetään selluksi, ja sellusta valmistetaan muun muassa pehmopapereita. Tällaista sahoille kelpaamatonta puuta on isossa tukkirungossa noin neljäsosa. Lisäksi oksia ja latvusta on runsas kuudesosa.