Talousmetsissä luonnon monimuotoisuutta edistetään säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuuden näkökulmasta erityisen tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat esimerkiksi vanhat ja kookkaat puuyksilöt, lahopuusto sekä lehtipuut. Yksi keino lisätä näitä rakennepiirteitä on säästöpuuryhmien jättäminen kaikissa hakkuissa. Säästöpuut jätetään metsään pysyvästi, eikä niitä ole tarkoitus poistaa missään vaiheessa. Säästöpuiden jättämistä edellyttävät myös metsäsertifioinnin kriteerit.
Säästöpuista kehittyy ajan kuluessa vanhoja puuyksilöitä. Kun säästöpuut kuolevat, ne tuottavat lahopuuta läpi metsän kiertoajan. Jos uudistushakkuussa korjattaisiin koko metsikön puusto talteen eikä säästöpuita jätettäisi, ei vanhoja puita ja järeää lahopuuta ehtisi kiertoajan kuluessa muodostua.
Kuolleella puulla eläviä lajeja on noin neljännes kaikista metsälajeista. Elävien säästöpuiden ja kuolleen puun säästäminen on hyvä keino estää metsälajiston uhanalaistumista.
Säästöpuiden jättäminen aloitettiin 1990-luvulla. Alussa niitä jätettiin sinne tänne hakkuualalle, mutta nykykäytäntönä on jättää niitä mahdollisuuksien mukaan ryhmiin. Säästöpuuryhmät jätetään myös raivaamatta eri metsänhoidon vaiheissa.
Vähälukuiset puulajit sopivat hyvin säästöpuiksi
Tavallisimmat puulajimme mänty, kuusi ja koivu muodostavat 97 prosenttia metsän puustosta ja muut puulajit loput kolme prosenttia, haapa suurimman osan. Näiden vähälukuisten puulajien vanhoista ja kuolleista yksilöistä on kaikkein eniten pulaa talousmetsissä.
Monimuotoisuuden lisäämisen kannalta vähälukuisten puulajien säästäminen on erityisen hyödyllistä. Lisäksi ne ovat myös taloudellisesti vähempiarvoisia, sillä niille löytyy vain vähän taloudellista käyttöä. Niiden valinta säästöpuiksi on siis myös taloudellisesti järkevää. Näistä syistä Metsä Group ostaa vain mäntyä, kuusta, koivua ja läpimitaltaan alle 40-senttistä haapaa.
Monimuotoisuutta ajatellen on kannattavinta jättää säästöpuiksi ainespuukokoisia (yli 15- tai 20-senttisiä) puita, jotka järeytyvät ajan kuluessa. Kaikki säästöpuut eivät kuole kerralla, vaan ne kuolevat pikkuhiljaa ja muodostavat näin useammille lajeille sopivia elinympäristöjä. Usein tietty laji on erikoistunut puun tiettyyn elinvaiheeseen tai sen eri osiin. Monet lajit ovat erikoistuneet vanhoihin, raihnaisiin puihin. Kuolleella puulla taas on oma lajistonsa eri lahoamisvaiheissa.
Säästöpuuryhmän sijaintia ja puulajeja on hyvä miettiä jo harvennusta suunniteltaessa – tai jopa taimikonhoitovaiheessa suojatiheikön paikkaa valitessa. Tällöin se on helppo jättää raivaamatta. Lehtipuuta on vaikea jättää säästöpuuksi uudistushakkuussa, jos kaikki on raivattu aiemmissa toimenpiteissä pois.
Jos metsikössä on arvokkaita luontokohteita, säästöpuuryhmä kannattaa sijoittaa sellaisen läheisyyteen. Hyviä paikkoja säästöpuuryhmälle ovat myös metsänhoidon kannalta hankalat kohdat, kuten kosteat painanteet tai kivikkoiset paikat. Myös maisemaa on hyvä miettiä säästöpuuryhmän paikkaa valitessa. Esimerkiksi tien tai sähkölinjan viereen säästöpuuryhmään ei tule jättää turvallisuussyistä.
Jos metsänomistajalla on mielessä hyvä paikka säästöpuuryhmälle, se kannattaa kertoa metsäasiantuntijalle. Näin se voidaan merkitä Metsäverkkoon ja ottaa huomioon hakkuiden suunnittelussa.
