Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa aktiivinen metsien hoito on kasvattanut sekä puuston kasvua että tilavuutta. Metsien hiilivarasto on kasvanut, koska metsissä on nyt enemmän puuta kuin sata vuotta sitten, jolloin valtakunnan metsien inventointi alkoi. Myös hiilinielu on kasvanut metsien kasvun lisääntyessä.
Metsänomistajana ylläpidät metsien hiilinieluja hoitamalla metsääsi hyvin. Tällä sivulla esitetyillä toimenpiteillä voit vaalia metsäsi muodostamaa hiilinielua jatkossakin.
Metsänuudistamisessa nopeus on valttia myös hiilinielun tehostamisen kannalta. Mitä ripeämmin uusi metsä perustetaan, sitä nopeammin puusto alkaa jälleen sitoa hiiltä. Huolehdi siis kaadetun metsän tilalle uusi mahdollisimman pian, jotta puuton ja vähäpuustoinen vaihe jää mahdollisimman lyhyeksi. Hyvin hoidettu taimikko muuttuu eteläisessä Suomessa hiilinieluksi parhaimmillaan jopa noin 15 vuoden ikäisenä. Hyvin tehty maanmuokkaus, laadukas jalostettu taimi- tai siemenmateriaali sekä oikein tehty istutus tai kylvö turvaavat metsän vauhdikkaan kasvuun lähdön.
Luonnonvarakeskuksen mukaan metsänviljelyssä kannattaa suosia jalostettuja taimi- ja siemenmateriaaleja, sillä niiden ansiosta puut kasvavat jopa 20 prosenttia enemmän ja ovat myös laadultaan parempia kuin metsikköalkuperää olevat puut. Sen vuoksi puuntuotos ja samalla hiilensidonta hehtaaria kohden tehostuu merkittävästi. Lisäksi jalostettua alkuperää olevien taimien pituuskasvu on ripeää, jolloin vakiintunut taimikkokin syntyy nopeasti ja puustosta tulee uusi hiilinielu.
Hyvin toteutetulla taimikonhoidolla pyritään siihen, että taimikosta kehittyy nopeasti elinvoimainen ja tuhoja kestävä metsä, jonka puusto sitoo kasvaessaan lisääntyvät määrät hiiltä.
Taimikonhoidon ansiosta parhaimmat taimet saavat tilaa kasvaa, ja kasvu metsässä kohdentuu laadukkaisiin tulevaisuuden tukkipuihin. Mitä suurempi osa kiertoajan kuluessa korjattavasta puusta on tukkipuuta, sitä enemmän myös hiiltä sitoutuu laadukkaisiin pitkän käyttöiän puutuotteisiin. Kun tukista tehdään sahatavaraa, joka hyödynnetään esimerkiksi puutaloissa, sitoutuu hiili lopputuotteisiin parhaassa tapauksessa jopa sadoiksi vuosiksi.
Metsien monimuotoisuuteen on kiinnitettävä huomiota kaikissa metsänhoidon vaiheissa. Vaikka uudistusalalle istutetaan tavallisesti esimerkiksi pelkkää kuusta 1800 kappaletta hehtaarille, sinne syntyy lehtipuutaimikkoa luontaisesti niin, että varhaisperkausvaiheessa lehtipuun taimia voi olla yli 25 000 hehtaarilla. Metsänuudistaminen voidaan tehdä myös sekaviljelynä, jolloin samalle kohteelle istutetaan tai kylvetään samalla kertaa useampaa kuin yhtä puulajia.
Taimikonhoidossa taas ei ole syytä tähdätä yhden puulajin tarkkaan raivattuihin metsiin, vaan monimuotoisiin metsikkökuvioihin, jotka tarjoavat myös suojaa ja ravintoa monille lajeille.
Monimuotoisuuden ylläpitämisestä hyötyy myös metsänomistaja. Kuusitaimikossa 10–15 prosentin rauduskoivusekoitus lisää paitsi monimuotoisuutta myös auttaa metsää kestämään paremmin mahdollisia tuhoja. Esimerkiksi hyönteis-, myrsky- ja lumituhojen riski kasvanee tulevaisuudessa, joten hyvin hoidettu sekametsä on järkevä keino minimoida riskejä ja varmistaa puuston säilyminen hiilinieluna.
Harvennuksissa poistetaan huonolaatuisia ja -kasvuisia puita, jolloin laatupuille jää enemmän kasvutilaa. Puut jatkavat kasvuaan ja samalla hiilensidontaa ja kasvu suuntautuu parhaisiin puuyksilöihin, jotka järeytyvät nopeammin tukkipuuksi.
Varsinkaan ensiharvennuksen kanssa ei kannata viivytellä, sillä riukuuntuneet ja tupsulatvaiset puut kasvavat heikosti, reagoivat harvennukseen hitaasti ja ovat alttiita tuhoille. Seuraavan harvennuksen ajoittaminen ei ole yhtä tarkkaa kuin ensiharvennuksessa, vaan siihen vaikuttavat enemmänkin metsän hoitohistoria ja metsänomistajan tavoitteet.
Yläharvennuksessa metsikkökuviolta poistetaan suurimmat valtapuut sekä sairaat ja vialliset puut. Jäljelle jäävät kasvamaan ja järeytymään seuraavaksi suurimmat ja hyväkuntoiset, ns. lisävaltapuut. Yläharvennuksessa myös metsikkökuvion kiertoaika pitenee 5–15 vuotta, jolloin puusto ehtii sitoa enemmän hiiltä.
Metsänomistajan talouden kannaltakaan yläharvennus ei ole huono vaihtoehto, sillä se tuo enemmän puunmyyntituloja heti käyttöön, ja tutkimusten mukaan koko metsän kiertoajalta saadaan suurin kokonaistulo, kun viimeiseksi harvennukseksi valitaan yläharvennus. Yläharvennus sopii vain hoidetuille kohteille, jossa on laadukkaita puita jätettäväksi kasvamaan 5–15 vuodeksi.
Lannoittaminen lisää metsän kasvua ja nopeuttaa järeytymistä. Puut kasvavat nopeammin ja puuntuotos hehtaaria kohden on suurempi, jolloin puusto sitoo myös enemmän hiiltä kuin ilman lannoitusta.
Kasvatuslannoituksessa puiden kasvuolosuhteita parannetaan levittämällä metsään typpilannoitetta, sillä typen puute on yleisin puiden kasvua rajoittava tekijä kivennäismailla. Puiden kasvu lisääntyy, jolloin elinvoimaisuuskin paranee. Typpilannoitus parantaa metsän kasvua 6–10 vuoden ajan, jolloin kasvunlisäys on 13–25 kuutiota hehtaarille. Elinvoimaiset puut sietävät myös paremmin erilaisia metsätuhoja.
Terveyslannoituksella korjataan ravinnehäiriöitä, jotka haittaavat puuston normaalia kasvua. Sen ansiosta puut pystyvät hyödyntämään metsämaan kasvupotentiaalin täysipainoisesti ja sitomaan hiiltä mahdollisimman paljon. Terveyslannoitus tehdään vain kohteille, joissa sitä tarvitaan.
Suot ovat Suomen suurin hiilivarasto ja niillä toimiminen vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin. Puuston kasvulle riittävä vedenpinnantaso on 30–40 cm. Kun vedenpinta laskee, turvetta jää enemmän vedenpinnan yläpuolelle hapellisiin olosuhteisiin. Hapellisissa oloissa turve hajoaa ja siitä vapautuu ilmaan hiilidioksidia. Turvamaan hiilivarastoa voi suojella välttämällä tarpeetonta kuivatusta.
Jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella ylläpidetään jatkuvasti haihduttavaa puustoa, jolloin vedenpinta ei nouse tarpeettoman ylös eikä toisaalta laske tarpeettoman alas.
Kunnostusojita turvemaita vain, jos vesi haittaa puuston kasvua ja puusto on selvästi hyötynyt aikaisemmasta ojituksesta. Kunnostusojitusten tarkka harkinta säästää paitsi euroja, vähentää myös kasvihuonekaasupäästöjä, kun vedenpinta ei laske tarpeettoman alas. Turhien kunnostusojitusten välttäminen on tärkeää myös vesistönsuojelun kannalta.
Jos kunnostusojitus on kuitenkin tarpeen tehdä, kannattaa välttää turhan syvien ojien kaivamista. Syvempi vedenpinnan taso ei lisää puuston kasvua, mutta voi lisätä kasvihuonekaasu- ja ravinnepäästöjä. Vedenpinnan liian korkeaa tasoa voi korjata usein kunnostusojituksen sijaan lannoituksella.
Uudistimme turvemaiden hoito-ohjeemme vuonna 2020. Voit tutustua niihin tarkemmin täällä.
Jos tilallasi on alueita, joilla ei kasva metsää, kannattaa harkita niiden metsittämistä. Uutta metsää voi istuttaa sellaisille paikoille, jotka eivät kilpaile ruoantuotannon kanssa, esimerkiksi vanhoille viljelykäytöstä poistuneille pelloille tai laitumille.
Lahoja ja kuolleita puita tarvitaan siinä missä hiilinielujakin. Lahopuut vapauttavat hajotessaan hitaasti hiiltä, mutta niiden merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle on erittäin suuri. Siksi metsänhoidossa kannattaakin säästää olemassa olevat kuolleet ja lahoavat puut ja lisätä lahopuun määrää esimerkiksi tekopökkelöitä tekemällä.
Lahopuun suuresta merkityksestä metsien monimuotoisuuden turvaamisessa kertoo se, että noin viidennes kaikista Suomen metsien eliölajeista on lahopuusta riippuvaisia. Lahopuun määrän lisäksi tärkeää on myös lahopuiden jatkuvuus eli se, että lahopuu olisi niin kooltaan kuin lahoasteeltaan erilaista. Lahopuuta tulisi myös olla sekä kuolleina maapuina että pystyssä olevina pökkelöinä, koska erilaiset lajit tarvitsevat erilaatuista lahopuuta.
