Suojatiheikkö syntyy, kun hakkuita edeltävässä raivauksessa pensaikkoa ja pieniä puita jätetään raivaamatta. Suojatiheikköjä jätetään myös taimikonhoidossa ja nuoren metsän hoidossa.
Hyvässä suojatiheikössä kasvaa monia puulajeja
Hyvä suojatiheikkö sisältää vähintään kahta-kolmea puulajia, ja sen puuston koko vaihtelee. Alikasvoksena kasvaa mielellään kuusta, mutta kataja ja muu pensaskasvusto katsotaan eduksi. Varpukerroksena kasvaa mielellään mustikkaa.
Suojatiheiköt sijoitetaan ensisijaisesti säästöpuuryhmien, tekopökkelöiden ja lahopuukeskittymien yhteyteen. Hyvä paikka suojatiheikölle on sellainen kohta maastossa, jossa eläimet luontaisesti viihtyvät. Tällaisia ovat esimerkiksi kosteat painanteet, notkelmat, metsikkökuvion rajat, kankaan ja suon vaihettumisvyöhykkeet sekä umpeenkasvaneen ojan varret. Lisäksi suojatiheiköt kannattaa sijoittaa metsänhoitotöiden ja hakkuiden kannalta hankalimpiin paikkoihin, koska näin voidaan myös alentaa töiden kustannuksia.
Ennakkoraivauksessa on tärkeää, että suojatiheikössä säilyy näkösuojaa lähellä maanpintaa. Hyvässä suojatiheikössä on erikokoisia puita ja eri puulajeja. Kuusi on tärkeä, koska se on tiheäoksainen puu.
Uusia tiheikköjä raivaussahatöiden ja harvennusten yhteydessä
Uudet suojatiheiköt perustetaan raivaussahatöiden sekä harvennusten yhteydessä. Aiemmissa hakkuissa muodostetut säästöpuuryhmät käsitellään myöhemmissä metsänhoitotoimenpiteissä suojatiheikköinä. Suojatiheiköt jätetään metsänkäsittelyn ulkopuolelle kaikissa metsänhoidon vaiheissa. Tavoitteena on perustettujen tiheikköjen säilyminen kierrosta toiseen.