Kestävä metsänhoito turvemailla

Tavoitteena sopiva vedenkorkeus

Sopiva vedenkorkeus on tärkeää sekä puiden kasvulle että päästöjen vähentämiselle. Puille riittää, että pääosa juurista on vedenpinnan yläpuolella. Jos vedenpinta nousee ylemmäs, puiden kasvu heikkenee, märästä turpeesta vapautuu ilmastoa lämmittävää metaania ja humus lähtee liikkeelle. Jos vedenpinta painuu alemmas, kuivuva turve hajoaa ja siitä vapautuu ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia.

Sopiva vedenkorkeus on 30–40 sentin syvyydellä turpeen pinnasta. Silloin puiden juuret ovat pääosin veden yläpuolella eikä vesi enää haittaa niiden kasvua.

VINKIT SOPIVAN VEDENPINNAN YLLÄPITÄMISEEN:

• Toimivassa ojassa saa olla vettä. Tarkista vedenpinnan taso vanhoissa ojissa loppukesällä, ei kevään tulvahuippujen aikaan.
• Ojaverkosto toimii, kun vesi on loppukesällä noin 30-40 sentin syvyydessä turpeen pinnasta.
• Muista: liian tehokas kuivatus ei lisää metsän kasvua, mutta lisää hiilidioksidipäästöjä turpeen hajotessa.

Kunnostusojitus vain todelliseen tarpeeseen 

Kunnostusojitus tarkoittaa sitä, että vanhoja umpeenkasvaneita ojia perataan auki. Emme uudisojita vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita. Kunnostusojitusta ei kannata tehdä vain vanhasta tottumuksesta, vaan harkita huolellisesti, voisiko vedenpinnan liian korkeaa tasoa korjata kunnostusojituksen sijaan esimerkiksi tuhkalannoituksella tai peitteisellä metsänkasvatuksella.

Kunnostusta tarvitaan, jos vesi seisoo ojissa loppukesän kuivimpinakin aikoina lähellä turpeen pintaa. Uudistushakkuussa, jossa pääosa haihduttavasta puustosta hakataan, tarvitaan usein ainakin osittaista ojien perkausta.

VINKIT KUNNOSTUSOJITUKSEEN:

• Arvioi, onko puuston kasvu hiipunut. Onko syy ravinteiden puute vai liian korkea veden taso? Sen jälkeen mietitään, millä se korjataan: riittääkö tuhkalannoitus vai tarvitaanko kunnostusojitus?
• Jos kunnostusojitus on tarpeen, riittävä ojan syvyys on yleensä 60−80 senttimetriä. Näin vesitason pitäisi jäädä puuston kasvun kannalta hyvään 30−40 senttiin maan pinnasta.
• Usein riittää, että ojaverkostosta kunnostaa vain osan.

Lannoitettu metsä kasvaa ja haihduttaa vettä

Turvemaa sisältää luontaisesti usein runsaasti typpeä, mutta puut eivät pysty hyödyntämään sitä fosforin ja kaliumin vähäisyyden takia. Fosforia ja kaliumia voidaan lisätä maaperään tuhkalannoituksella.

Lannoitus kiihdyttää metsän kasvua. Hyväkuntoinen ja kasvava metsä puolestaan haihduttaa entistä enemmän vettä ja pitää maaperän vesitason tasapainossa, jolloin kunnostusojitusta ei välttämättä tarvita. Samalla ravinteita päätyminen ojiin, ympäristöön ja vesistöihin vähenee entisestään.

Esimerkiksi viereisen kuvan paksuturpeisen puolukkaturvekankaan männikkö on saatu ripeään kasvuun tuhkalannoituksella. Puusto haihduttaa hyvin vettä, eikä kunnostusojitukselle ole tarvetta.

VINKIT METSÄLANNOITUKSEEN:

• Paksuturpeisilla turvemailla on usein puutetta fosforista ja kaliumista. Kaliumin puutteen voi havaita kuusten neulasten kellastumisesta.
• Fosforia ja kaliumia sisältävä puutuhka antaa puustolle jopa vuosikymmeniä kestävän kasvulisän. Ripeästi kasvavat puut pitävät huolta metsämaan riittävästä haihdutuksesta ilman ojitusta.

Hyödynnä peitteistä metsänkasvatusta

Turvemailla kasvava puusto haihduttaa vettä. Kun vain osa puustosta korjataan kerralla pois, jäljelle jäävä puusto haihduttaa vettä niin paljon, ettei kunnostusojitusta tarvita. Lisäksi vedenpinnan taso pysyy vakaana vähentäen kasvihuonekaasupäästöjä ja vesistövaikutuksia.

Peitteisiä hakkuutapoja ovat kaistalehakkuut sekä poiminta- ja pienaukkohakkuut. Peitteisessä metsäkasvatuksessa kerralla saatavat hakkuutulot jäävät pienemmiksi kuin uudistushakkuussa, mutta vastaavasti myös istutus- ja taimikonhoitokustannuksia jää pois.

Turvemailla voidaan hyödyntää myös yläharvennusta, joka pidentää metsän kiertoaikaa. Yläharvennuksessa otetaan talteen järeää puustoa ja hyödynnetään mahdollisimman paljon metsän omaa alikasvustoa, kuten viereisessä kuvassa on tehty.

VINKIT PEITTEISEEN METSÄNKASVATUKSEEN:

• Peitteisessä metsänkasvatuksessa otetaan huomioon metsätalouden kannattavuus turvemaalla sekä ilmasto- ja vesistövaikutukset. Samalla pidetään myös huolta metsäluonnon monimuotoisuudesta ja voidaan pienentää maisemavaikutuksia.
• Etenkin rehevillä turvemailla kannattaa valita peitteinen metsänkasvatus. Se auttaa pitämään vedenpinnan tasapainossa ja ravinnepäästöt hallinnassa.
• Tutustu puukauppakohtaiseen Metsä Group Plus-hoitomalliin. Rehevien ojitettujen kuusivaltaisten turvemaiden Metsä Group Plus -hakkuissa maksetaan omistajajäsenille lisäbonusta, kun käytetään avohakkuun sijaan peitteisiä menetelmiä eli pienaukko- tai poimintahakkuita, eikä hakkuiden yhteydessä tehdä kunnostusojituksia. 

Heikkotuottoiset turvemaat jätetään metsätalouden ulkopuolelle

Kitukasvuisilla ja ojituksen jälkeenkin vetisillä metsäalueilla voi miettiä vaihtoehtona ennallistumaan jättämistä, jossa metsä jätetään luonnontilaan. Käytännössä metsän annetaan jälleen soistua ja palata asteittain takaisin alkuperäiseen tilaan. Tätä ennallistumisprosessia voi nopeuttaa poimimalla talteen järeämpää puustoa joko osittain tai kokonaan.

Metsätalouden ulkopuolelle jättämistä kannattaa harkita varsinkin silloin, kun alue rajoittuu vastaaviin luonnontilassa oleviin maa-alueisiin. Rehevillä, hyvin kosteilla kohteilla voidaan harkita aktiivista ennallistamista, jossa ojat tukitaan ja nostetaan siten vedenpintaa.

VINKIT METSÄN ENNALLISTUMISEEN:

• Onko suo niin karu, että ojituskaan ei ole aikaansaanut sinne kasvatuskelpoista puustoa? Silloin se kannattaa jättää metsätalouden ulkopuolelle ja jättää ennallistumaan kohti luonnontilaa.
• Mikäli vieressä on muita vastaavia alueita, kannattaa niistä muodostaa entistä laajempia ja yhtenäisempiä luontokokonaisuuksia.
• Rehevillä kohteilla voidaan harkita aktiivista ennallistamista.
• Lisätietoja soidensuojelusta löytyy esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön Metsonpolku-ohjelmasta sekä ympäristöministeriön Helmi-ohjelmasta.