Puut kasvavat Suomessa hitaasti. Etelä-Suomessa kuusi varttuu päätehakkuukypsäksi aikaisintaan noin 60 vuodessa ja pohjoisempana hitaammin.
Samalla ilmasto lämpenee, ja juuri täällä pohjoisessa se lämpenee paljon voimakkaammin kuin maapallolla keskimäärin.
Tästä seuraa metsän uudistajan ongelma: kun nyt kylvää tai istuttaa talousmetsää, miten valita sellaisia alkuperiä, jotka selviytyvät ja menestyvät muuttuvassa ilmastossa vuosikymmenestä toiseen.
Lämpeneminen itsessään ei ole metsäpuille erityinen ongelma, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Matti Haapanen.
Metsäpuiden alkuperiä on tutkimustarkoituksessa siirretty kasvamaan pitkiäkin matkoja paikasta toiseen. Näin on testattu eri alkuperää olevien puiden menestymistä niiden kotikontuja kylmemmissä ja lämpimämmissä ilmastoissa.
”Tulos on varsin selvä. Lämpimämpään suuntaan siirto ei aiheuta tuhoja, vaan lämmöstä on puille lähinnä hyötyä.”
Ilmastonmuutoksen riskinä onkin Haapasen mukaan lämpenemisestä aiheutuvat ennakoimattomat muutokset puiden elinympäristössä. Emme voi varmuudella tietää, mitä kaikkea nyt istutettavan taimen pitää kohdata tulevina vuosikymmeniä.
Todennäköisesti sään ääri-ilmiöt, kuten myrskyt ja pitkät kuivat kaudet, yleistyvät. Myös uusia metsätuholaisia voi levitä lämmön perässä pohjoiseen.
Parempia ominaisuuksia metsänjalostuksella
Metsäpuut ovat pitkällisen luonnonvalinnan tuloksena varsin hyvin sopeutuneet erilaisiin tauteihin ja sään vaihteluihin.
Luonnon jalostamia ominaisuuksia voidaan silti yhä parantaa. Metsänjalostuksessa suositaan nopeakasvuisuutta, laatua ja kestävyyttä eri ilmasto-oloissa.
Jalostukseen valittujen puiden siemenistä kasvatetaan taimia, joita testataan erilaisiin ilmasto-oloihin ja viljavuudeltaan vaihteleville kasvupaikoille perustetuissa kokeissa.
”Kokeissa havaitut kehityshäiriöt tai laatuviat voivat kertoa vajavaisesta ilmastoon sopeutumisesta. Nämä yksilöt karsitaan pois jalostuksesta. Toisaalta jalostuksessa suositaan niitä yksilöitä, joilla puuntuotos ja laatu säilyvät eri testausympäristöissä hyvinä. Ne menestyvät parhaiten tulevaisuuden ilmaston vaihteluissa.”
Hallaan täytyy varautua myös lämpenevässä ilmastossa
Ilmastonmuutos saattaa kuusella lisätä riskiä keväthallojen aiheuttamille vaurioille. Jos halla tuhoaa hennon vaaleanvihreän vuosikasvun, koko vuoden kasvu menetetään.
Hallan vaikutusmekanismi on hieman epäintuitiivinen: ilmasto lämpeneminen lisää kylmyydestä johtuvia metsätuhoja.
Syynä on se, että keväisin kasvukauden alku vaihtelee paljonkin, kun taas syksyisin kasvukausi loppuu joka vuosi suunnilleen samoihin aikoihin. Keväisin puut reagoivat enemmän lämmön ja syksyisin valoisuuden muutoksiin.
Kun ilmasto lämpenee, yhä varhemmin keväällä voi tulla pitkä lämmin jakso, ja kuusi aloittaa vuosikasvunsa. Esikevään päättyessä voi kuitenkin iskeä kunnon takatalvi tai ainakin satunnaisia kovia yöpakkasia, jotka sitten tuhoavat vuosikasvun.
”Kasvurytmi on kuusella vahvasti periytyvä ominaisuus, joten karsimme jalostusaineistosta pois varhemmin keväällä kasvunsa aloittavia yksilöitä. Ajan oloon tämä karsinta parantaa siemenviljelyssiemenestä kasvatettavien kuustentaimien hallankestävyyttä.”
Vain parhaat pääsevät jatkoon
Luonnonmetsistä valittiin jo vuosikymmeniä sitten kasvultaan, laadultaan ja terveydeltään erityisen hyvännäköisiä puita eli niin sanottuja pluspuita. Niiden latvasta leikattiin lyhyt varteoksa, joka liitettiin kasvamaan pieneen puuntaimeen. Näitä pluspuiden perimää kantavia vartteita on risteytetty valvotusti keskenään.
Risteytysjälkeläisten menestyminen testataan luonnossa monivuotisissa kenttäkokeissa, joiden tulosten perusteella parhaat yksilöt valitaan jatkoon. Suomessa metsänjalostus on Luken vastuulla.
Samat luonnosta valitut pluspuut on hyödynnetty myös siementuotantoon. Pluspuut on vartettu kasvamaan siemenviljelyksille, joissa vartteet pölyttyvät vapaasti.
Siemenviljelykset tuottavat siemeniä taimitarhoille, jotka kasvattavat niistä edelleen taimia metsänomistajille myytäväksi. Valtio säätelee ja tukee jalostetun siemen tuottamista Suomessa. Tällä haavaa siemenviljelytoimintaa pyörittää kaksi kaupallista toimijaa, Siemen Forelia ja Tapio Palvelut.
Uusi siemenviljelyksiä tulossa
Viime vuoden syksyllä päivitettiin maa- ja metsätalousministeriön suunnitelmia siemenviljelysten perustamiselle. Suunnitelmat tähtäävät neljän vuosikymmenen päähän, ja raportti kantaakin nimeä Metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelma 2060.
Suunnitelma perustuu arvioihin, joiden mukaan männyn viljely ja rauduskoivun istutus lisääntyvät ja kuusen istutus puolestaan vähenee. Siemenviljelysten määrää näille yleisimmille puulajeille on täsmennetty tämän mukaisesti.
Lisäksi raportti ehdottaa siemenviljelyksiä myös vähemmän käytettäville puulajeille. Näiden tärkeysjärjestystä kysyttiin Metsänjalostuksen ja siementuotannon neuvottelukunnalta, ja tulokseksi saatiin seuraava listaus: lehtikuusi, tammi, tervaleppä, metsälehmus, hieskoivu, vuorijalava, vaahtera, douglaskuusi, kynäjalava, visakoivu ja kontortamänty.
”Ei kaikkia munia samaan koriin” on toki hyvä periaate ilmastonmuutoksen edessä. Kun ei ole varmuutta, mihin ilmasto muuttuu ja mitä puita uusi ilmasto suosii, on perusteltua tuottaa monen puulajin siemeniä.
Toisaalta samaan hengenvetoon raportissa mainitaan olevan omat riskinsä siinäkin, jos rajallisia taloudellisia resursseja käytetään puulajeihin, joita ei jatkossa välttämättä silti viljellä.
Teksti Antti Kivimäki
Kuva Vastavalo/Hannu Rämä
Teksti on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 2/2024.