Kun laitilalaisten Heikki ja Airi Laihian postilaatikkoon tuli viime syksynä ELY-keskuksen kirje, jossa kerrottiin heidän metsäpalstallaan sijaitsevasta sääksen eli kalasääsken pesästä, se ei metsänomistajia yllättänyt.
Suojeltu lintu oli asustanut Laitilan Silon kylällä sijaitsevalla metsäpalstalla vuosikausia ja pesäpuu oli keskellä suunniteltua hakkuualuetta. Viime vuosina sääksistä ei kuitenkaan ollut enää näköhavaintoja.
Asia varmistui ELY-keskuksen asiantuntijoiden syksyllä 2024 tekemällä tarkastuskäynnillä. Silloin selvisi, että männynlatvaan aikanaan rakennettu pesä oli ollut tyhjillään jo useamman vuoden.
Savotta vietiin silti läpi suojelukohteiden perusohjeistuksen mukaan. Vaikka pesä oli hylätty, jätettiin pesäpuun ympärille 50 metrin rauhoitettu alue eli suojavyöhyke. Lisäksi metsätyöt 500 metrin säteellä pesästä ajoitettiin pesintäajan ulkopuolelle loppusyksyyn ja alkutalveen.
Metsänomistaja toivoo linnun palaavan vanhaan pesäänsä
Osa metsänomistajista olisi voinut tässä kohtaa harmitella venyvää aikataulua ja hieman kutistuneita puunmyyntituloja, mutta laitilalainen pariskunta näki asiat tyystin toisessa valossa. Palstalla pesivä ja luonnonsuojelulain perusteella suojeltu lintulaji lisää luonnon monimuotoisuutta.
”Asiantuntijoiden mukaan kalasääski voi hyvinkin palata vanhaan pesäänsä, jos elinympäristö on muuttunut sille mieluisammaksi. Hakkuiden jälkeen pesäpuusta avautuu jälleen näkymä läheiselle järvelle. Toivottavasti se houkuttelee linnut tänne takaisin”, Heikki Laihia pohtii.
Sääkset kärsivät yleisesti pesäpuupulasta, sillä ne vaativat pesälle ja pesältä esteettömiä lentosuuntia. Tässä tapauksessa pesä oli jäänyt jo lähipuiden latvojen alapuolelle, mikä haittasi sen asuttamista.
”Sääksi viihtyy maisemakonttorissa. Tämä paikka on sinällään rauhallinen eikä asutuskaan ole ihan lähellä”, kertoo Metsä Groupin paikallinen metsäasiantuntija Niina Nupponen.
Pesän ympärille lisää avaruutta
Joulukuussa tehdyt siemenpuiden poistohakkuut ja yläharvennukset olivat lopulta varsin mittavat. Alkuperäinen kolmen hehtaarin korjuualue kasvoi viime syksynä riehuneen Lyly-myrskyn takia kolminkertaiseksi.
Hakkuusuunnitelmaa muutettiin alkuperäisestä konsultoimalla ELY-keskusta ja pesätarkastajaa. Kaatuneet ja kenopuut saatiin poistaa suojavyöhykkeen reunasta ja osasta tehtiin tekopökkelöitä, joka tuottaa nopeammin pystylahopuuta. Myös muutamia myrskypuita jätettiin lahopuiksi.
”Työmaalle jätettiin omistajien toivomuksesta jopa normaalia enemmän tekopökkelöitä. Lisäksi ELY-keskuksen luvalla kaadettiin muutama iso mänty myös suojavyöhykkeen sisältä, jotta pesän ympärille tulisi riittävästi avaruutta. Tällaisissa kohteissa korostuu yhteistyö ELY-keskuksen kanssa, jolloin voidaan tehdä konkreettisia toimia pesintäympäristön parantamiseksi”, Nupponen kertoo.
Suojavyöhykkeen viereisellä siemenpuiden poistohakkuukuviolla kuiva kangasmetsä aiotaan uudistaa äestämällä ja kylvämällä. Normaalisti siemenpuut olisivat hoitaneet taimikon uudistamisen, mutta Lyly-myrsky muutti suunnitelmat. Siemenpuut ehtivät olla palstalla alle vuoden ennen myrskytuhoja. Muualla hyödynnetään jatkuvaa kasvatusta ja yläharvennusta.
”Tällaisella karulla, hitaasti kasvavalla ja heikompituottoisella kasvupaikalla voitiin hienosti yhdistää metsätalouden toimenpiteet ja metsän monimuotoisuusteot”, Nupponen toteaa.
Pesäpuun lähistöllä (500 metriä) ei voi tehdä mitään metsänhoitotöitä huhtikuun alusta syyskuun puoliväliin saakka olevana rauhoitusaikana. Pesintäaikaan myös pesän lähellä liikkuminen on kielletty.
”Laitilan esimerkki osoittaa, että homma voidaan hoitaa fiksusti. Kaikki osapuolet voittavat”, Nupponen muistuttaa.
Samoilla linjoilla on myös Heikki Laihia. Hän muistuttaa, että metsällä on paljon muutakin arvoa kuin vain puunmyyntitulot.
”Metsä ja eläimet ovat olleet täällä jo ennen meitä. Ei meillä ole oikeutta niitä hävittää.”
Teksti: Timo Sormunen
Kuvat: Seppo Samuli
Juttu on alun perin julkaistu Metsä Groupin Viestissä 1/2025.
