Raitoja, haapoja, leppiä siellä täällä. Nuoria kuusia ja 3–6 metrin korkeudesta katkottuja koivun ja männyn runkoja.
Ville Hirvonen katselee ensimmäisen Metsä Group Plus -hoitomallin mukaan tehdyn päätehakkuun jälkiä kotitilallaan Pohjois-Karjalan Rääkkylässä. Seitsemän hehtaarin leimikolla seisoo nyt selvästi normaalia enemmän tekopökkelöitä ja säästöpuita, yhteensä noin 250.
”Ensimmäisellä kerralla kun tämän näki, niin tekopökkelöiden määrä iski vähän silmään. Mutta äkkiä näkymään on tottunut. Aika hyvältä näyttää”, 48-vuotias Hirvonen sanoo.
Entisellä järvenpohjalla kasvava metsä tuli uudistushakkuuikään
Erikoiselta näyttää maisema muutenkin.
Idässä avautuu laaja peltoaukea, Oravilahden kuivatusalue.
Hirvonen puhuu alueesta Suomen suurimpana polderina, ympäröivää vedenpintaa matalammalla olevana altaana, jollaisiin törmää etenkin Hollannissa. Toistakymmentä kilometriä pitkä pengertie erottaa meidät Saimaan vedenpinnasta.
”Oravilahden kuivattamista ideoitiin jo 1930-luvulla. Suunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan lopulta 1960-luvulla. Vuonna 1965 alue pumpattiin tyhjäksi”, Hirvonen sanoo.
Kuivatustyön seurauksena järvenpohjasta valjastettiin liki tuhannen hehtaarin alue. Suurin osa siitä on maatalouskäytössä, mutta kivikkoiset kohdat jäivät vesijättömaaksi ja metsittymään.
”Meidänkin leimikon koivikko oli luontaisesti syntynyttä ja puustoltaan jonkin verran epätasaista”, vuonna 2001 oman maa- ja metsätilansa isännäksi siirtynyt Hirvonen kertoo.
”Uutta pitää kokeilla”
Hirvonen on seurannut Metsä Groupin palveluja lähietäisyydeltä. Hän oli Metsäliitto Osuuskunnan hallintoneuvoston jäsen viime kevääseen asti.
Siksi hän tunsi viime kesänä lanseeratun Metsä Group Plus -palvelun periaatteet jo ennen omakohtaista kokeilua.
”Metsätalous on aika konservatiivinen ala. Virheiden korjaaminen voi olla monia vuosikymmeniä vievä juttu. Omasta mielenkiinnosta lähdin kokeilemaan. Kun uutta lanseerataan, niin pitäähän sitä kokeilla.”
Hirvonen myöntää, että hänen kaltaisensa tehokkaan metsätalouden vankkumaton kannattaja voi tarvita sulatteluaikaa sille, että tekopökkelöitä ja säästöpuita jätetään selvästi metsäsertifioinnin ohjeita enemmän.
Metsä Groupin omistajajäsen saa Metsä Group Plus -mallin uudistushakkuilta hehtaarikohtaisen bonusmaksun. Maksulla korvataan puukauppatulojen menetyksiä, joita säästöpuiden hakkaamatta jättäminen heille aiheuttaa.
Uuden mallin taloudelliset vaikutukset ja puunkorjuun onnistuminen ovat Ville Hirvosellakin puntarissa.
”Vähän jännittää esimerkiksi, miten pystyyn jääneet koivut pysyvät pystyssä. Mutta ei niistä ainakaan tämän syksyn myrskyissä ole tuulenkaatoja paljoa tullut.”
Monimuotoisuustoimet tasaavat riskejä
Lyhyellä aikavälillä toimet metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi tuntuvat metsänomistajan kukkarossa, Hirvonen sanoo.
Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli.
”Hakkuissa monimuotoisuustoimista ei saa parasta taloudellista tulosta, mutta pitkällä aikavälillä ne tasaavat metsätalouden riskejä. Tähän on herätty, kun Suomen metsät ovat paikoin esimerkiksi liian kuusikkovaltaisia ja altistuvat hyönteis-, sieni- ja muille tuhoille.”
Lahopuun määrä onkin kriittinen kysymys metsäluonnon monimuotoisuudelle. Talousmetsissä lahopuuta on selvästi vähemmän kuin luonnonmetsissä. Se on myös laadultaan yksipuolisempaa.
Vuosien ajan lahopuuta on lisätty jättämällä hakkuukuvioille säästöpuita ja tekopökkelöitä. Määriä tulisi kuitenkin vielä lisätä, vahvistaa uusin tutkimus.
Erityisesti päätehakkuun jälkeen lahopuujatkumon tilanne on usein heikko. Tähän tuli ainakin Rääkkylän leimikossa muutos.
”Nyt tälle kohteelle kehittyvän lahopuumäärän pitäisi olla aika iso. Tarjolla on lahopuujatkumoa, jotta lahopuussa eläville eliöille tulee paremmat olosuhteet”, Hirvonen sanoo.
Tekopökkelöillä nopeasti lisää lahopuuta
Tekopökkelöitä on joka puolella Hirvosen leimikkoa. Pystyyn jätettyjä säästöpuitakin on siellä täällä, mutta ennen kaikkea ne keskittyvät kahteen suureen ryhmään.
”Säästöpuuryhmät rajattiin kosteuskartan perusteella kaikkein kosteimpiin kohtiin”, sanoo leimikon suunnitellut Metsä Groupin metsäasiantuntija Tuomas Kiljunen.
Hän sanoo, että tälläkään kohteella ei hakkuun hetkellä ollut lahopuuta tai vanhoja puuyksilöitä. Nyt pedattiin pärjäämismahdollisuus molemmille.
”Tekopökkelöillä lahopuuta saadaan lisättyä nopeasti. Lehtipuu aloittaa lahoamisen välittömästi, ja muutaman vuoden kuluessa lahopuuta on täälläkin. Lahopuilla elää muun muassa metsänomistajan kannalta hyödyllisiä petohyönteisiä, jotka pitävät kurissa haitallisia kaarnakuoriaiskantoja, esimerkiksi kirjanpainajia”, Kiljunen sanoo.
Teksti on lyhennetty artikkelista, joka on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 4/2023.
Teksti Heikki Hamunen
Kuva Harri Mäenpää