Viidenkymmenen vuoden työura yhden työnantajan palveluksessa on melkoinen harvinaisuus. Leppävirtalainen Seppo Halonen on kuitenkin tehnyt töitä Metsä Groupille vuodesta 1973 lähtien – eikä mitä tahansa työtä, vaan hän on ollut metsurina kaikki nämä vuodet. Työsuhde alkoi aikanaan, kun Metsäliiton työnjohtaja Kauko Ahonen palkkasi 15-vuotiaan kovakuntoisen nuorukaisen töihin.
”Olin käynyt kansalaiskoulun ja lähtenyt isän kanssa metsähommiin. Työ maistui hyvältä, oli kova into tehdä”, Halonen muistelee.
Ensimmäinen leimikko löytyi Reinikkalasta, Soisalon saaresta, Leppävirralta Kuopioon päin mentäessä. Se oli harvennusleimikko, josta kaadettiin kuitupuuta. Päivätuotos jäi pienemmäksi kuin tulevina vuosikymmeninä, ja myös kalusto vaikutti asiaan.
”Sahat olivat painavampia ja heikompia teholtaan painoonsa nähden. Ne olivat myös epävarmempia toimimaan”, Halonen sanoo.
Hyvät varusteet apuna
Kun Halonen aloitti työuraansa, ei ollut tavatonta, että alle viisikymppinen metsuri joutuu sairauseläkkeelle työssä aiheutuneiden vammojen takia. Halonen taas on pysynyt koko ikänsä hyvässä kunnossa ja jäi syksyllä eläkkeelle vähän alle 66-vuotiaana. Mikä on hänen salaisuutensa?
”Sen kun tietäisin.”
Hän etsii vastausta järkevästä pukeutumisesta ja siitä, että varusteet ovat vuosikymmenten mittaan parantuneet.
”Ennen olivat vehkeet heikot. Heti kun rupesi ensimmäisiä sadevaatteita tulemaan, minä olin niiden innokas käyttäjä.”
Märällä kelillä Halonen saattoi kesken päivän vaihtaa kuivat päällysvaatteet ylleen, vaikka vanhemmat metsurit vähän ihmeissään katselivatkin tätä. Hän kuitenkin ajatteli, että on tärkeää pysyä kuivana, erityisesti talvella.
”Myös käsineitä olen pyrkinyt vaihtamaan, ettei ole märät kädet.”
Työ on myös keventynyt sen ansiosta, että hakkuut ovat korvautuneet raivaustyöllä. Fyysinen rasitus jää siinä kevyemmäksi.
Työkalut eivät jää naulaan eläkkeelläkään, vaan Halonen aikoo jatkaa omien metsiensä hoitamista. Kuluvatko eläkepäivät siis raivaussahan varressa?
”Tämmöinen vaara on tarjolla”, naurahtaa hyväntuulinen Halonen.
Teksti on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 3/2023.
Teksti Ilkka Luukkonen
Kuva Marko Paakkanen