Aamu on vasta aavistus taivaanrannassa, kun Mika Peltoniemi aloittelee työpäiväänsä. Tämän päivän työmaa on Pieksämäen ja Kangasniemen rajalla, Nykälän kylällä sijaitseva leimikko, johon on tulossa ensiharvennus.
Ponsse Scorpionin käynnistettyään Peltoniemi tutustuu leimikon korjuuohjeeseen. Siitä käy ilmi, että koivu-kuusi-sekametsän toisessa laidassa sijaitsee rehevä ruohokorpi ja että leimikon toista rajaa myötäilee puro.
Sekä ruohokorpi että puro ovat niin sanottuja luontokohteita, eli luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta tärkeitä alueita, jotka tunnuspiirteiltään erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta.
”Luonnontilainen ruohokorpi ja puro ovat metsälain kymppipykälän mukaisia, erityisen tärkeitä elinympäristöjä, kun taas toiset kohteet, kuten esimerkiksi jalopuumetsiköt ja edustavat harjumetsien valorinteet, kuuluvat luonnonsuojelulain piiriin. Lait säätelevät, miten ne huomioidaan metsän käsittelyssä”, Metsä Groupin kestävän kehityksen päällikkö Silja Pitkänen Arte kertoo.
Myös PEFC- ja FSC®-sertifioinneissa määritellään elinympäristöjä, jotka tulee metsänkäsittelyssä turvata, joko jättämällä ne käytön ulkopuolelle tai ominaispiirteet säilyttävällä käsittelyllä. METSO- ja Helmi-ohjelmien elinympäristöissä käytönrajoitukset perustuvat vapaaehtoisiin sopimuksiin, jotka metsänomistaja solmii viranomaisen kanssa.
Jotta luontokohteet voidaan ottaa huomioon, niistä pitää olla paikkatietoa eli kohteen sijaintiin sidottua tietoa.
”Luontokohteisiin liittyvää paikkatietoa hallinnoivat Suomessa lakisääteiset organisaatiot, kuten Metsäkeskus ja alueelliset ELY-keskukset. Lisäksi Suomen Lajitietokeskus tarjoaa organisaatioiden käyttöön tietoa eri lajien esiintymisestä. Hyödynnämme myös omassa metsätietojärjestelmässämme olevaa luontotietoa”, Metsä Groupin metsävara hallinnan ja paikkatiedon kehityspäällikkö Mikko Lumperoinen kertoo.
Luontokohteiden sijainti tarkistetaan maastokäynnillä
Puukaupan yhteydessä Metsäkeskukselle tehdään metsänkäyttöilmoitus. Pääsääntöisesti sen tekee Metsä Group metsänomistajan puolesta. Ilmoituksen perusteella Metsäkeskus tarkistaa, onko kohteella metsälain mukaisia luontokohteita, jotka tulee ottaa huomioon metsän käsittelyssä.
Jos alueella tai sen läheisyydessä on luonnon suojelulain perusteella suojeltu kohde tai laji, Metsä keskus ohjaa metsänkäyttöilmoituksen paikalliseen ely-keskukseen, joka valvoo luonnonsuojelulain noudattamista. Ely-keskus tarkistaa metsänkäyttöilmoituksen ja ohjeistaa tarvittaessa suojellun luontokohteen huomioon ottamisessa.
”Toimiva kommunikaatio viranomaisten, hakkuuoikeuden haltijan eli Metsä Groupin ja metsänomistajan kesken on ensiarvoisen tärkeää luontokohteiden kannalta”, Lumperoinen sanoo.
Viranomaisohjeistuksen jälkeen Metsä Groupin metsäasiantuntija suunnittelee leimikon maastossa. Maastokäynti on tarpeen, sillä toisinaan luontokohteiden tarkka sijainti voi poiketa paikkatietoaineiston osoittamasta.
Metsäasiantuntija merkitsee huomioitavat luontokohteet maastoon punakeltaisella ”suojele-säästä”-kuitunauhalla ja laatii korjuuohjeen, johon sisältyvät kaikki tarvittavat tiedot leimikon luontokohteista ja niiden huomioinnista.
”Ohjeiden tulee olla niin yksiselitteiset, että hakkuukoneen kuljettaja osaa toimia niiden perusteella”, Metsä Groupin tuotantopäällikkö Marko Yläjärvi painottaa.
Korjuuohje siirtyy sähköisesti korjuuyrittäjien käyttämään Woodforce-järjestelmään, joka on metsäalalla yleisesti käytössä oleva suunnittelutyökalu. Sen jälkeen leimikko vapautuu yrittäjän käyttöön. Prosessilla varmistetaan, että tarvittavat tiedot ovat hakkuukoneen kuljettajan käytössä ennen puunkorjuun aloittamista.
”Woodforce on luotettava ja pitkään käytössä ollut järjestelmä, joten tiedon välittymiseen ei liity riskejä”, Yläjärvi sanoo.
Luontokohteiden huomiointiin koulutusta
Korjuun suunnittelijalla on suuri vastuu siinä, että luontokohteet otetaan huomioon, mutta myös metsäkoneen kuljettajan on oltava ammattitaitoinen. Tämän varmistaakseen Metsä Group edellyttää, että sopimusyrittäjät ja heidän kuljettajansa suorittavat tietyt kurssit.
”Esimerkiksi sertifikaattien vaatimuksia koskeva verkkokurssi pitää olla suoritettuna, ennen kuin meille voi työskennellä. Suoritetusta kurssista jää järjestelmäämme jälki, jonka avulla tarkistamme, että kuljettajiemme koulutukset ovat voimassa ja että heillä on tarvittava osaaminen”, Yläjärvi kertoo.
Verkkokurssien lisäksi Metsä Group järjestää maastokoulutuksia.
Se, miten luontokohde huomioidaan, riippuu kohteen erityispiirteistä. Suuri osa luontokohteista jätetään metsänkäsittelyn ulkopuolelle, mutta joissakin tapauksissa monimuotoisuutta edistetään hoidolla.
Esimerkiksi lehtojen kuusettumista estetään tekemällä hakkuin tilaa lehtipuille ja pensaille. Samoin paahderinteillä avoimuuden lisääminen hakkuin ja maanpinnan rikkominen tukevat monimuotoisuutta.
”On hyvä muistaa, että luontokohteiden huomiointi ei välttämättä tarkoita, että kohteet jätetään täysin käsittelyn ulkopuolelle tai rajoitteet olisivat kovinkaan suuria”, Pitkänen-Arte sanoo.
Pitkänen-Arten mukaan Metsä Group Plus -palvelu soveltuu erinomaisesti tilanteisiin, joissa on tarvetta ja halua turvata metsäluontoa lainsäädännön minimiä tai sertifiointivaatimuksia paremmin.
Automaation lisäksi tarvitaan kuljettajan ammattitaitoa
Peltoniemen ohjaamassa Ponssessa on GPS-paikannusjärjestelmä, jonka avulla hän voi seurata reaaliajassa koneensa sijaintia kartalla. Kun luontokohde lähestyy, järjestelmä hälyttää automaattisesti. Lisäksi koneen hakkuupää on varusteltu tarkkuuspaikannuslaitteella, jonka avulla kuljettaja tietää kouran sijainnin muutaman senttimetrin tarkkuudella.
”GPS-järjestelmä helpottaa monia asioita mutta on altis sen luotettavuutta heikentävälle häirinnälle. Maastomerkintöihin sen sijaan voi luottaa silloinkin, kun tekniikka epäilyttää”, Peltoniemi sanoo.
Vaikka kohteet on merkitty maastoon, Peltoniemi pitää silmänsä auki. Yhtäkkinen muutos maisemassa voi kertoa luontoarvoista.
”Jos peruskangasmetsä vaihtuu kosteaan painanteeseen tai metsässä on tavanomaista runsaammin lahopuuta, kellojen on soitava kuskilla. Vaikka kartassa ei olisi merkintää, silloin noustaan kopista pihalle ja tarkistetaan tilanne.”
Sekä Metsä Group että Peltoniemen työnantaja Veljekset Hokkanen Oy ovat ohjeistaneet kuljettajiaan ottamaan yhteyttä leimikon suunnittelijaan tai operaatioasiantuntijaan aina, kun tilanne mietityttää.
”Yksin ei tarvitse jäädä pähkäilemään.”
Virheiden suhteen ollaan avoimia
Kun korjuu on saatu päätökseen, korjuusta vastannut yritys toteuttaa leimikolla lopputarkastuksen, jonka aikana tarkistetaan, että luontokohteet on otettu huomioon ohjeiden mukaisesti. Sopimusyrittäjien omavalvonnan lisäksi tarkastuksia tekevät Metsä Groupin omat asiantuntijat ja kolmannen osapuolen asiantuntijat esimerkiksi sertifiointien auditointien yhteydessä.
Metsä Groupin työmailla luontokohteet otetaan tilastojen valossa huomioon esimerkillisesti. Yhtiö tekee vuodessa noin 30 000 puukauppaa, ja viiden viime vuoden aikana on tullut ilmi vain noin 20 tapausta, joissa lain turvaama luontokohde olisi vaurioitunut hakkuun yhteydessä.
”Vaikka jokainen ketjun toimija tekee parhaansa, inhimillistä tekijää ei voida täysin poistaa. Kaikista luontokohteista ei ole olemassa paikkatietoa tai kohdetta ei havaita suunnittelun yhteydessä. Metsä Groupilla on kuitenkin vahva avoimuuden kulttuuri. Kun huomaamme virheen, ilmoitamme siitä heti viranomaiselle, pyrimme löytämään juurisyyn ja korjaamaan prosessiamme niin, ettei sama toistuisi”, Pitkänen-Arte kertoo.
Osoituksena siitä, että Metsä Group suhtautuu asiaan vakavasti, yhtiö on ottamassa käyttöön kompensaatioperiaatteen tapauksiin, joissa lain turvaama luontokohde vaurioituu toimenpiteissä.
Metsä Group on myös linjannut, että jos puunkorjuussa havaitaan luontokohteiden käsittelyyn liittyvä epäilys lakirikkomuksesta tai auditoinneissa todetaan poikkeama metsien sertifioinnin ohjeista, asiasta kerrotaan avoimesti verkkosivuilla. Auditointi tarkoittaa, että ulkopuolinen arvioija selvittää, onko korjuussa ja muissa toimenpiteissä noudatettu sertifioinnin vaatimuksia.
Yli 20 vuotta puunkorjuutehtävissä työskennellyt Peltoniemi on huomannut, että metsän luontoarvojen merkitys tunnistetaan yhä paremmin niin asiantuntijoiden kuin metsänomistajien keskuudessa.
”Kun 2000-luvun alussa aloitin nämä työt, avainbiotoopeista ei vielä hirveästi puhuttu, mutta nykyään asia on vuosi vuodelta enemmän esillä.”
Teksti Maria Latokartano
Kuvat: Mikko Kankainen, Mika Ankkuri
Teksti on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 4/2024.
Metsäliitto Osuuskunnan PEFC logolisenssi: PEFC/02-31-03
Metsäliitto Osuuskunnan FSC-ryhmäsertifikaatin logolisenssi: FSC-C111942
