Tehokkaan palontorjunnan ansiosta Suomessa voidaan melkeinpä itse päättää, montako hehtaaria metsää maassamme palaa vuosittain. Ekologisesta näkökulmasta metsää palaa jopa liian vähän, minkä vuoksi moni palaneesta puusta riippuvainen laji on nykyään uhanalainen.
Metsä Group Plus -hoitomallissa palanutta puuta pyritään lisäämään metsiin esimerkiksi säästöpuuryhmiä polttamalla. Säästöpuiksi kutsutaan puita, jotka hakkuun yhteydessä jätetään metsään, jolloin ne saavat kasvaa, kuolla ja lahota metsässä omaan tahtiinsa.
Metsä Group Plus -hoitomallissa säästöpuita jätetään hehtaarille 40 kappaletta, ja niistä kymmenen voi olla 3–5 metrin korkeudelta katkaistuja tekopökkelöitä.
”Säästöpuiden poltto on kustannustehokas ja turvallinen tapa luoda metsiin pienialaisia paloympäristöjä niitä tarvitseville eliölajeille”, Metsä Groupin johtava luontoasiantuntija Timo Lehesvirta sanoo.
Paloympäristö houkuttelee monia lajeja
Palanutta puuta tarvitsee suuri joukko hyönteisiä, joista ensimmäiset suunnistavat paloalueelle savun hajun ohjaamina. Tuli aktivoi maaperän sienirihmastoa tuottamaan itiöemiä, minkä seurauksena paloalueelle kehittyy omanlaisensa sienilajisto. Myöhemmin hyönteisiä ja sieniä seuraavat niitä syövät lajit, kuten esimerkiksi tikat.
”Paloalueen kehitystä on kiehtova seurata, sillä muutokset tapahtuvat nopeasti. Esimerkiksi kulokauniainen voi saapua paikalle jo tikunraapaisupäivänä”, Lehesvirta kertoo.
Metsä Groupin tavoitteena on polttaa tämän vuoden aikana noin 100 säästöpuuryhmää. Paloalueiden lajiston vakiinnuttaminen kansallisesti edellyttää laaja-alaista yhteistyötä ja suunnitelmallisuutta palojatkumoalueineen.
Poltettujen säästöpuuryhmien lajistollisia vaikutuksia selvitetään seurannoin. Tänä vuonna seurattavia lajiryhmiä ovat kovakuoriaiset, kaskaat ja luteet.
Kiinnostaa metsänomistajia
Metsä Groupin puunhankinnan tuotantopäällikkö Marko Yläjärven mukaan metsänomistajat suhtautuvat säästöpuuryhmien polttoon myönteisesti.
”Poltamme tänä vuonna noin sata kohdetta, kun aiemmin määrät ovat olleet yksittäisiä, eli kiinnostusta on.”
Säästöpuuryhmän poltto otetaan huomioon jo leimikon suunnittelussa. Poltettava puuryhmä sijoitetaan vähintään 50 metrin etäisyydelle reunametsästä ja vähintään 200 metrin päähän asutuksesta.
Alue valmistellaan maanmuokkauksen yhteydessä. Poltettavien puiden alle kasataan latvusmassaa tehostamaan palamista, ja ympärille kaivetaan kaivinkoneella noin kaksi metriä leveä palokuja. Se estää tulen hallitsemattoman leviämisen. Jos lähistöllä ei ole vesistöä, kaivetaan vesikuoppia sammutusvettä varten.
”Itse palaminen kestää vain pari tuntia. Ennakkovalmistelu sen sijaan vie aikaa ja vaatii huolellisuutta”, Yläjärvi sanoo.
Toteutuksesta vastaavat Metsä Groupin sopimusyrittäjät, jotka tiedottavat asiasta paloviranomaiselle ja vartioivat aluetta, kunnes se on sammunut.
Säästöpuuryhmän poltto on metsänomistajalle maksuton Metsä Group Plus -hoitomallissa, ja siitä sovitaan hänen kanssaan puukaupan yhteydessä.
Katsomaan voi tulla, kunhan siitä sopii etukäteen
Polttoa voi tulla seuraamaan, mutta vierailusta on sovittava etukäteen Metsä Groupin ja polton järjestäjän kanssa.
”Meiltä nimetään yhteyshenkilö, jonka kanssa polttoa voi seurata niin, että polton järjestäjä tietää koko ajan, missä vierailija on.”
Tunnisteeksi soveltuu oranssi vierailijan turvaliivi. Mikäli työmaalla on koneita tai erityistä muuta vaaraa, vierailijalta edellytetään konetyömaan varustusta.
”On tärkeä huolehtia myös siitä, ettei vierailun aikana altistuta savulle ja että turvaetäisyys tuleen on riittävä”, Yläjärvi muistuttaa.
Teksti Maria Latokartano
Kuva Seppo Mäntymaa