Syväsalon tila Maskun Niemenkulmalla on perinteikäs varsinaissuomalainen viljatila, joka siirtyi sen nykyisen isännän Lauri Syväsalon haltuun vuonna 2005. Kaupunkimaisemakaan ei ole kaukana, sillä horisontissa siintää rajanaapurina olevan Naantalin luostarikirkon torni.
Maatilan kokonaispinta-ala on noin 200 hehtaaria, josta peltoa on vajaa kolmannes ja metsää noin 130 hehtaaria. Metsät ovat kahdessa palassa kantatilan ja 1960-luvulla ostetun ensimmäisen palstan ympärillä. Metsien osuutta alettiin kasvattaa määrätietoisemmin 1960-ja 1970-luvuilla. Isommat yhtenäiset metsäalueet tuovat etuja hakkuiden yhdistämisessä.
”Viime vuosina palstat ovat olleet pienempiä eikä takavuosien kaltaisia ’hyviä kauppoja’ enää saa tehdyksi. Hinnat ovat nousseet turhan korkeiksi”, Syväsalo tunnustaa.
Pieniä päätehakkuita omaan tarpeeseen
Syväsalon maatilalle metsät ovat olleet vuosikymmenten saatossa tärkeä taloudellinen tukijalka. Puunmyyntituloilla on katettu muun muassa maatalouden investointeja ja hankittu lisää pelto- tai metsämaata.
Syväsalon metsistä on tehty metsäomaisuuden hoitosopimus Metsä Groupin kanssa ja luotettuna asiantuntija-apuna on Mikko Kaamanen Turun piiritoimistolta. Metsiä hyödynnetään tilalle laaditun metsäsuunnitelman ja kulloisenkin tarpeen mukaan.
Pääpaino on ollut harvennuksissa, mutta myös parin kolmen hehtaarin päätehakkuita on tehty useampana viime vuotena. Kuviot ovat tulleet siihen ikään, että pystyyn kuolleita puita alkoi ilmaantua liikaa. Pari vuotta sitten viimeinen sinetti eräälle kuviolle oli uuden mäntytuholaisen okakaarnakuoriaisen ilmestyminen.
”Perinteisen jaksollisen kasvatuksen mukaan tässä mennään. Täkäläiset metsämaat ovat aika kallioisia, puu kasvaa hitaasti ja kiertoajat ovat todella pitkiä, joten luontaista uudistamista ja yläharvennuksen tai jatkuvan kasvatuksen tapaistakin ajattelua käytetään. Samalla täyttyy myös osa FSC-sertifikaatin vaatimuksista”, Syväsalo toteaa.
Sekametsä tuo turvaa tuholaisilta
Isäntä kertoo tekevänsä palstoilla lähinnä ennakko-raivausta, myrskypuiden korjuuta sekä istutus- ja taimikonhoitotöitä sen verran, minkä järkevästi ehtii.
”Metsässä hyville päiväpalkoille pääsee istutuksissa ja raivaussahan varressa, mutta moottorisahalla ei. Samalla on tarjolla virkistystä ja ruumiillista työtä sekä mahdollisuus nähdä konkreettisesti oman työn jälkeä.”
Syväsalo luonnehtii omia tiluksiaan varsin perinteisiksi talousmetsiksi, joista ei löydy erityisempiä luontokohteita. Mäntyjen, koivujen ja kuusien seassa on toki yksi pienehkö suoalue ja muutamia tammia, joita on tietoisesti säästelty. Onpa joukkoon eksynyt myös muutama pähkinäpensas.
Metsänhoitometodien Syväsalo kertoo pehmentyneen ja monipuolistuneen takavuosista. Samalla erilaiset luontoseikat otetaan aiempaa paremmin huomioon. Uusissa taimikoissa on alettu suosia entistä enemmän kuusen ja männyn sekoitusta, mikä vähentää tuholaisriskiä.
Alikasvustoa pyritään säästämään harvennusten yhteydessä enemmän kuin takavuosina, minkä toivotaan myös näkyvän vähäisempinä tuulenkaatoina. Metsä on eloisampi myös eläimistön puolesta, joskin alueen runsaat peura- ja kauriskannat tuottavat taimikoissa ajoittain huomattaviakin laatutappioita.
”Terve ja vahva metsä kestää paremmin erilaisia uhkia. Oikein ajoitetut metsänhoitotyöt ovat siihen paras tae”, Kaamanen tiivistää.
Talous- ja luontoarvot kulkevat rinnakkain
Metsäkeskustelussa talous- ja luontoarvot ovat olleet viime aikoina varsin usein vastakkain, mutta maskulaismetsissä ne kulkevat varsin sopuisasti rinnakkain: Syväsalon tilukset ovat saaneet hiljattain FSC-sertifikaatin.
Metsänomistajalle luontojärjestöjen suosittama FSC-sertifiointi tarkoittaa parempaa puun hintaa, mutta asettaa myös lisävelvoitteita. Kaamanen kertoo, että metsäpinta-alasta on muun muassa jätettävä viisi prosenttia käsittelemättä, metsissä on oltava järeitä säästöpuita ja lahopuuta ja vesistöjen suojavyöhykkeet on säilytettävä puustoisina. ”Lisäksi arvokkailla lintukohteilla vältetään kesähakkuita ja uhanalaisten metsälajien elinpaikat turvataan.”
”Tässä kohtaa voin kyllä tunnustaa olleeni ’seteliselkärankainen’ ja ajattelin aiemmin enemmän euroja kuin luontoarvoja”, Syväsalo naurahtaa. Viiden prosentin suojeluvelvoite hoitui varsin kivuttomasti. Syväsalon tilalla sellaiseksi kelpuutettiin vähätuottoista ja hankalasti uudistettavaa kalliomännikköä. ”Nyt ne saavat jäädä töyhtötiaisten valtakunnaksi ja puuttuva tuotto kertyy paremmin kasvavilta kuvioilta”, Syväsalo ynnäilee.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 2/2022.
Teksti Timo Sormunen
Kuvat Timo Jakonen
Metsäliitto Osuuskunnan FSC-ryhmäsertifikaatin logolisenssi: FSC-C111942