Metsänomistaja Matti Laitinen loikkaa tottuneesti metsäojan yli. Tarkalleen 40 vuotta sitten rämemännikköön kaivetun ojan pohjalla on viikonlopun sateiden jälkeen vettä, mutta Laitisen mieltä näkymä ei paina. Päinvastoin, Laitinen katselee tuoretta harvennuskohdetta tyytyväisenä. ”Hyvältä tuntuu. Näyttää siltä, että työ on onnistunut.”
Kokeillaan uutta
Kevättalvella korjattu harvennuskohde on monellakin tavalla erityinen. Vielä muutama vuosi sitten vallinneiden ohjeiden mukaan vanhat ojat olisi perattu ja puiden kasvua tukahduttava vesi ohjattu pois alueelta. Nyt ojiin ei koskettu lainkaan. Perkaamisen sijaan metsään levitettiin Metsä Groupin omilta voimalaitoksilta saapunutta tuhkaa.
Toimintatapa pohjautuu viime vuosien uuteen tutkimustietoon. Sen mukaan tuhkalannoite kiihdyttää pystyyn jätetyn puuston kasvua ja puut haihduttavat vettä entistä kiivaammin. Kun kiihtyvä kasvu haihduttaa vettä aiempaa enemmän, ojia ei enää tarvitse perata.
Vaikka uusi toimintamalli aluksi epäilytti Laitista, Metsä Groupin Markku Knuutisen kanssa mieleen virisi ajatus siitä, että tällä kohteella voi tehdä toisinkin. Maapohjan ravinteikkuus sekä kasvamaan jätetyn puuston määrä ja laatu vahvistivat uskoa.
”Tuhkalannoituksen ansiosta ravinnetilanne saadaan tasapainotettua ja maahan sitoutunut typpi hyödynnettyä puuston kasvuun. Jo nyt voi kyllä melkein antaa sataprosenttisen takuun, että tämä toimii”, Knuutinen sanoo.
Kaikki voittavat
Puoli vuotta hakkuun ja lannoituksen jälkeen Laitinen ei enää haikaile ojituksen perään. Nyt saatiin enemmän aikaiseksi vähemmillä kustannuksilla. Laitinen ja Knuutinen arvioivat, että uusi tapa tuo hyötyä kaikille. Ratkaisu oli paras niin puiden kasvunopeuden, metsätalouden rahallisen tuoton, vesistövaikutusten kuin hiilensidonnankin kannalta.
”Turpeeseen on sitoutunut kahdeksan kertaa enemmän hiiltä kuin metsän puihin. Jos veden pinta turvemailla laskee liikaa, turpeen hiili vapautuu ilmakehään. Tämä ei ole tarkoitus, vaan ojituksia välttämällä varastoimme hiiltä maaperään”, Knuutinen sanoo.
Tuhka ei tee taikoja kaikkialla
Metsänhoidon operaattori Markku Utriainen kaivaa lapiolla turvenäytteen 40 sentin syvyydestä. Musta turve on täynnä elinvoimaa. ”Tämä on hyvin maatunutta. Kasvijäänteet ovat hajonneet lähes kokonaan ja turpeessa on paljon puiden kasvua kiihdyttävää typpeä.”
Hän ennakoi, että tällä kohteella tuhkalannoitus kiihdyttää puuston kasvua useilla kuutioilla hehtaaria kohti vuodessa. ”Ojien perkauksella vaikutus olisi selvästi vähemmän. Lannoituksen vaikutus kasvuun myös kestää pidempään kuin kunnostusojituksen”, Utriainen sanoo.
Kaikkien turvemetsien harvennushakkuille Utriainen ei tuhkalannoitusta kuitenkaan voi suositella. ”Kuivatustilanteen on oltava kohtuullinen. Ojien ei tarvitse olla täysin moitteettomassa kunnossa, mutta kohde ei myöskään saa olla täysin veden vallassa. Lisäksi vettä haihduttamaan pitää jäädä reilu sata kuutiota puuta ja turpeessa on oltava riittävästi typpeä, jotta edellytykset puun kasvulle ovat olemassa. Karulla suolla lannoitus ei kannata.”
Uusi puusukupolvi tulossa
Ennen harvennushakkuuta alueella tehtiin ennakkoraivaus konetyön helpottamiseksi. Totaaliraivauksen sijaan työ keskitettiin poistettavien runkojen läheisyyteen ja koivuja säästettiin tietoisesti, koska se on erittäin tehokas veden haihduttaja.
Hakkuualaa leimaavat koivujen lisäksi valtamäntyjen alle kasvaneet alikasvoskuuset sekä tänä kesänä syntyneet pienet männyn sirkkataimet. Puuston monikerroksisuus saikin harkitsemaan siirtymistä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. ”Pyritään hyödyntämään valmiita taimia aina kun mahdollista”, Laitinen sanoo.
Markku Knuutisen mukaan edellytykset jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ovat usein luontevimmillaan nimenomaan suometsissä. Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen metodeilla saadaan hyvää jälkeä aikaiseksi, kun kohde on sopiva.
”Olosuhteet, metsän käsittelytavat ja metsänomistajan tavoitteet on sovitettava yhteen tapauskohtaisesti. Etenkin suometsien hoidossa ollaan menossa entistä tarkempaan ja kohdekohtaiseen suunnitteluun, jolloin tulokseksi saadaan sekä hyvät kasvuvaikutukset että pienemmät ympäristövaikutukset.”
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 3/2022.
Teksti Heikki Hamunen
Kuvat Harri Mäenpää