Yhden puulajin metsät ovat alttiimpia tuhoille. Metsien tuhonkestävyyttä ja sopeutumista muuttuvaan ilmastoon kannattaakin lisätä sekapuustoisuudella. Sekaviljely, jossa sopivalle kohteelle viljellään täysin sekaisin kuusta ja mäntyä, on myös oiva keino lisätä metsien ilmastokestävyyttä. Sekaviljely pienentää riskejä, joita erityisesti kuusi kohtaa kuivuuden lisääntyessä. Toisaalta hirvituhojen kannalta kuusi lisää kasvatustiheyttä, jota mänty tarvitsee. Taimikonhoidossa voidaan valita kasvupaikalle paras puulaji ja ottaa mukaan kasvatukseen luontaisesti syntyneitä lehtipuita.
Sekapuustoisuuden lisäämisessä otetaan huomioon kasvupaikan viljavuus. Karummilla kasvupaikoilla tavoitteena onkin mäntyvaltainen metsä. Mustikkatyypin tai sitä rehevämpien alueiden kasvupaikoilla tavoitellaan havupuuston sekaan noin 10 prosentin lehtipuusekoitusta.
Päivitettyjen taimikonhoidon ohjeilla otamme Metsä Groupissa sekapuustoisuuden huomioon jo taimikon varhaisperkauksesta lähtien. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että havupuutaimikkoon jätetään jo varhaisperkausvaiheessa harvakseltaan enintään havupuiden pituisia siemensyntyisiä rauduskoivuja. Niistä saadaan laadukasta vaneria tulevaisuudessa.
Mikäli kaikki lehtipuut sahattaisiin jo varhaisperkausvaiheessa, olisivat taimikonharvennuksessa jätettävät lehtipuut vesasyntyisiä ja siten laadultaan heikompia. Kaikki selvästi etukasvuiset ja vesasyntyiset lehtipuut poistetaan varhaisperkauksessa. Muita puulajeja jätetään, etenkin aukkopaikkoihin, ja niiden tiheyttä säädetään. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että taimikonhoidon jälkeen metsässä on saman verran puulajeja kuin ennen sitä.
Taimikonhoidossa tehdyillä valinnoilla luodaan tulevaisuuden sekametsä. Jos kaikki lehtipuut poistetaan jo taimikonhoitovaiheessa, on niiden osuutta vaikea kasvattaa loppukiertoajan aikana. Muuttuvaan ilmastoon kannattaa siis varautua jo nyt. Eri puulajien kirjo pitää metsän paitsi monimuotoisena, myös lisää vaihtoehtoja ja parantaa metsien ilmastokestävyyttä. Siksi sekametsät ovat satsausta tulevaisuuteen.
