Suomessa hakattiin paljon puuta sotien jälkeen sotakorvauksien maksamiseen, mikä on johtanut metsien ikärakenteessa siihen, että paras kasvu on hiipunut metsien vanhetessa. Toisaalta kun maankäyttösektorin hiilinielutavoitteet asetettiin, olivat laskentamenetelmät erilaiset. Päätökset tehtiin siinä ajassa niillä tiedoilla, mitä oli käytettävissä.
Nykyiset laskentamenetelmät näyttävät valtavan isoa maaperäpäästöä, mikä ei ollut tilanne hiilinielutavoitteita asetettaessa.
Pelkät mallit eivät riitä, tarvitaan myös maastomittauksia
Metsien hiilinielun laskentatulokset vaihtelevat merkittävästi vuosittain sekä ennakkotietojen ja lopullisten tulosten välillä. Maaperähiilen laskenta perustuu prosessimalleihin, joissa tehdään paljon oletuksia. Näin tärkeässä asiassa laskennan tulisi mielestäni pohjautua maastomittauksiin sekä mallien kalibrointiin jatkuvien maastomittausten perusteella. Nykyinen laskentamenetelmä näyttää metsien aiheuttavan 1 MTco2 hiilipäästön. Jos nielulaskenta suhteutetaan vain hakkuumäärän muutokseen, tulisi metsien nielun olla suuruusluokkaa 10 MTco2. Maa- ja metsätalousministeriö on onneksi saanut lisärahoitusta kasvihuonekaasuinventaarin kehittämiseen, mikä on mielestäni tärkeää.
Kansantalouden kannalta ei ole järkevää vähentää jalostavan teollisuuden käyttöön tulevan ainespuun hakkuita
Julkisuudessa on puhuttu miljardilaskusta Suomen valtiolle, ellei hakkuita vähennetä. Hakkuun vähenemän kustannukseksi on laskettu kuitenkin virheellisesti vain kantohinnan osuus.
Suomalaisen puun arvonlisä on viime vuosina ollut noin 200 euroa kiintokuutiometriltä, josta hakkuiden vähentämisen kustannukseksi saadaan noin 170 euroa per tCO2 tonni. Komission viimeaikaisissa laskelmissa päästöoikeuden hintana on käytetty 50 euroa per tCO2. Talousmielessä ei siis tarvitse kiistellä, kumpi vaihtoehto olisi valtiolle kannattavampi. On järkevämpää pitää hakkuut kestävien hakkuumahdollisuuksien rajoissa ja korvata fossiilituotteita biopohjaisilla.
Suomen ilmastopaneeli on arvioinut teknisten hiilinielujen kustannukseksi halvimmillaan noin 120–150 euroa per tCO2. Tämäkin on kustannuksena selkeästi pienempi kuin hakkuiden, ja siten metsäteollisuuden vähentämisen kustannus Suomessa. On väläytelty hakkuiden vähentämistä noin 10–15 miljoonalla kuutiolla vuodessa, mikä tarkoittaisi noin 2–3 miljardin arvonlisän menetystä ja noin 11 000–17 000 uutta työtöntä. Onko meillä siihen varaa? Onko oikein korvata biotaloutta fossiilitaloudella, mikä on koko ongelman juurisyy? Kun puuntuonti Venäjältä päättyi, hakkuut ovat varmasti vähentyneet 10 miljoonaa kuutiota rajan takana. Ilmasto ei tunne valtakunnan rajoja.
Luonnon monimuotoisuus on tärkeää elinympäristöjen ja tulevien sukupolvien kannalta. Biodiversiteettinäkökulmasta on rehellistä sanoa, että lisäsuojelua tarvitaan Etelä-Suomessa. Suojelu on tärkeää tehdä oikeudenmukaisen siirtymän keinoin ja varata riittävä Metso-rahoitus lisäsuojeluun. Myös kaikki aidot vanhat metsät tulee suojella biodiversiteettinäkökulmasta.
Metsätalouden heikentäminen Suomessa kasvattaa ongelmia muissa maissa ja tukee fossiilitaloutta
Puita ei kaadeta Suomessa turhaan. Niistä tehdään arjen hyvinvointia parantavia tuotteita sadoille miljoonille kuluttajille. Mikä olisi vaihtoehto puulle näissä tuotteissa? Puun käyttöä vähentämällä tukisimme fossiilitaloutta, eli uusiutumattomista raaka-aineista tehtyjä tuotteita. Puun käyttö tuo Suomeen taloudellista hyvinvointia – esimerkiksi työpaikkoja, tulovirtoja ja veroja. Puun käyttö on yksi olennainen syy siihen, miten Suomi on asuttuna kasvukeskusten ulkopuolellakin.
Näen epätodennäköisenä, että Suomi joutuisi maksamaan laskua, ettei aikanaan väärin asetettuja nielutavoitteita täytetä. Useat EU-maat ovat samassa tilanteessa. Metsäekonomian ja metsäpolitiikan professori Maarit Kallion tutkimushankkeen alustavissa tuloksissa todettiin, että mikäli EU:ssa vähennetään hakkuita, 2/3 siirtyy maihin, joissa tukkipuun osuus mekaaniselle teollisuudelle on pienempi ja ilmastohyödyt jäävät pitkälti saavuttamatta. Lisäksi talousvaurio EU:lle olisi valtava.
Energiapuun poltolle löytyy vaihtoehtoja
Energiateollisuus polttaa jalostuskelpoista ainespuuta arvioni mukaan noin 4-5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tähän ovat johtaneet energiapuuntuonnin päättyminen Venäjältä sekä turpeen nopea alasajo ilman valmiutta hyödyntää korvaavaa puhdasta energiaa. Mikäli poliittista tahtoa löytyy, ainespuun poltto on helppo lopettaa siirtymällä muunlaiseen lämmöntuotantoon. Siihen tarvitaan edullista sähköä, jota voidaan tuottaa ydinenergialla sekä aurinko-,tuuli- ja vesivoimalla. Meillä on vaihtoehtoja, mutta puutuotteille, kartongeille ja pehmopapereille vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän, ainakaan kestäviä sellaisia.
Aktiivisella metsänhoidolla vahvistetaan metsien kasvua sekä ilmastoresilienssiä
Ilmastomuutos on aiheuttanut valtavia metsätuhoja mm. Kanadassa, Saksassa, Itävallassa ja Tsekeissä. Osa Pohjois-Amerikan osavaltioista on päättänyt lisätä hakkuita, jotta metsät saadaan pysymään terveinä lämpenevässä ilmastossa.
Myös meillä on syytä miettiä metsänhoidon keinoja, joilla varmistamme metsiemme sopeutumisen tulevaan ilmastoon. Tästä yhtenä esimerkkinä on Suomen Metsäsäätiön rahoittama LUKE:n tutkimus ilmastoresilientistä puulajikartasta vuodelle 2100.
Luonnonvarakeskuksen metsien kasvua koskevan synteesiraportin mukaan meillä olisi mahdollisuus lisätoimilla vahvistaa metsien kasvua pitkällä aikavälillä noin 10 miljoonalla kuutiolla ja lisätä hiilinielua noin 12 MTCO2 – pitäen samalla metsät terveinä ja muuttuvaan ilmastoon sopeutuvina.
Olisi ensiarvoisen tärkeää lisätä metsien kasvua tehostamalla edelleen metsien hoitoa siten,, että ne kestävät tulevaisuuden ilmasto-olosuhteet (potentiaali 12 MTCO2/v), lisätä teknisiä hiilinieluja (potentiaali 30-50 MTCO2/v), lopettaa jalostuskelpoisen ainespuun poltto lämmöksi (potentiaali 5-6 MTCO2/v) sekä tietysti se kaikkien tärkein eli vähentää merkittävästi fossiilisten raaka-aineiden käyttöä.