Metsänhoidollinen kulotus lisääntyy metsäsertifioinnin vaatimusten vuoksi. Perinteisen menetelmän oppeja halutaan siirtää nyt nuoremmalle polvelle.
Kulotus oli 1960-luvulle saakka suosittu metsänuudistamismenetelmä. Kun hakkuutähteet ja kunttakerros poltettiin uudistusalalta, syntyi paikalle otolliset olosuhteet männyn kylvölle. Työläytensä vuoksi sinänsä hyvin toimiva menetelmä jäi muiden metsänviljelymenetelmien kehittyessä vuosikymmeniksi lähes unholaan.
”Nyt tarve kulotuksille on jälleen kasvanut metsäsertifioinnin kriteerien vuoksi. Kulotukset ovat yksi keskeinen keino edistää metsäluonnon monimuotoisuutta. Polton yhteydessä alueelle muodostuu myös säästö- ja lahopuista järeämpää hiiltynyttä puuta, josta esimerkiksi monet hyönteiset hyötyvät”, taustoittaa operaatiopäällikkö Arto Tähkävuori Metsä Groupista.
Kulotusosaaminen eteenpäin
Koska kulotuksia tehtiin pitkään vähän, ovat monet menetelmän hallinneet metsäammattilaiset ehtineet eläköityä. Kokeneita kulottajia löytyy kuitenkin Metsä Groupistakin edelleen muutamia.
”Nyt on oikea aika siirtää näiden kavereiden osaamista nuoremmalle polvelle. Kulotusosaamisen ohella on tärkeää, että meiltä löytyy tulen käyttäytymisen tuntevaa porukkaa. Osaamisesta voi tulevaisuudessa olla yhä useammin hyötyä esimerkiksi metsäpalojen torjunnassa”, Tähkävuori sanoo.
Viitasaarella kulotettiin 22. elokuuta Finsilvan omistamalla maalla noin neljän hehtaarin laajuinen uudistusala ja sillä sijaitsevat säästöpuuryhmät. Mukana oppia hakemassa oli toista kymmentä metsänhoidon operaatioesimiestä. Heistä useilla oli tulossa kulotuksia omalla alueellaan vielä tänä syksynä.
Viitasaarella kulotuksen järjestelyistä ja koulutuksesta päävastuun kantoi operaatioesimies Kari Kantanen.
”Olen ollut tällä samalla tilalla kulotuksessa ensimmäisen kerran talkoomiehenä jo vuonna 1984. Nyt alueelle kasvanut männikkö on jo ensiharvennettu”, Kantanen muisteli.
Vaikka Kantasella on kokemusta kymmenistä kulotuksista, myönsi hän, että työssä on aina omanlainen jännityksensä.
”Tulen käyttäytyminen täytyy oppia tuntemaan kokemuksen kautta. Tulta on syytä kunnioittaa ja turhia riskejä on vältettävä. Esimerkiksi liian kovalla tai puuskittaisella tuulella ei aluetta pidä sytyttää.”
Kulotus vaatii huolelliset valmistelut
Kulotuksen valmistelu alkaa jo leimikon suunnitteluvaiheessa. Finsilvan mailla metsänhoidosta vastaavat operaatioesimiehet etsivät leimikoiden joukosta soveliaimmat kohteet. Kulotettavaksi sopivat kivennäismaakuviot, jotka ovat ravinteisuudeltaan puolukka- tai mustikkatyyppiä.
”Tiestöön rajoittuvat selkeärajaiset kuviot auttavat työn turvallista ja kustannustehokasta toteuttamista. Tärkeää on, että sammutusvettä on saatavilla läheltä. Jos mahdollista, korjuu kannattaa tehdä talvella ja hakkuutähteet levitetään alueelle tasaisesti”, Kantanen opasti.
Ennen kulotusta alueelle tehdään kaivurilla tarvittavat palokujat, joilta poistetaan kunttakerros tulen leviämisen estämiseksi. Samalla tehdään sammutusvesikuoppia tarpeen mukaan.
Ennakkovalmisteluihin, kulotukseen ja jälkivartiointiin on varattava riittävästi työvoimaa.
”Kulotuksesta tehdään ilmoitus pelastusviranomaisille kahta viikkoa ennen suunniteltua kulotuspäivää. Lopullinen päätös kulotuksesta tehdään vasta kulotuspäivän sään mukaan.”
”Rauhallisesti riskit minimoiden”
Viitasaaren Pyydysmäessä uudistusala sytytettiin Kantasen ohjeistamana illansuussa viiden aikoihin, kun tuulen suunta oli vakiintunut ja puuskittainen tuuli rauhoittunut pariin metriin sekunnissa.
”Sytytys aloitetaan tuulen alta ja kuvio kierretään reunoilta kahden henkilön voimin päinvastaisiin suuntiin ympäri”, Kantanen ohjeisti työväkeä.
Nuoremman polven operaatioesimies Antti Rantala tarttui kaasutohoon ennakkoluulottomasti.
”Olen pyrkinyt olemaan kulotuksissa mukana aina kun mahdollista. Tämä oli nyt toinen kerta, kun olen uudistusalaa kulottamassa. Kerran olen ollut polttamassa myös säästöpuuryhmää. Rauhallisuus ja riskien minimointi ovat tässä työssä avainasemassa. Kokeneilta kavereilta saa tärkeää oppia”, pohti Rantala saatuaan hikisen urakan osaltaan päätökseen.
Tosin liekkien laantuessakaan kulotusurakka ei ole vielä ohi.
”Jälkivartiointi on hoidettava huolella. Tuulenpuuskat saattavat sytyttää alueen uudelleen kytemään jopa useita päiviä kulotuksen jälkeen”, Kantanen huomautti.
Onneksi illan tummetessa aluetta sopivasti lähestyvät sadepilvet helpottivat jälkivartiointiin jääneen Viitasaaren Viestin talkooväen urakkaa.