”Puunkäyttöä tulisi kehittää niin, että hyödynnetty metsä muuttuisi vuosi vuodelta suuremmalta osuudeltaan pitkäikäisiksi tuotteiksi.” Näin kirjoitti Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 17.12.2017.
Maailma tarvitsee puusta valmistettuja tuotteita, jotka palvelevat pitkään, mutta Helsingin Sanomien kanta on rajoittunut. Ympäristönsuojelun näkökulmasta emme voi asettaa tuotteita arvojärjestykseen elinkaaren pituuden mukaan.
Paperikassi tai puukuidusta valmistettu nestepakkaus voivat olla arvokkaita, vaikka niillä on lyhyt elinkaari. Tärkeää on käyttää raaka-aine mahdollisimman tarkasti, ja tehdä puusta kaikenlaisia tuotteita – sekä uusia että niitä perinteisiä.
Kertopuuhun, puuelementteihin tai havuvaneriin sopivaa ainespuuta emme voi ottaa metsästä kuin rusinaa pullasta. Mukana seuraa kuorta ja pintapuuta, järeitä oksia ja puun pienempiläpimittainen latvaosa.
Suomen metsissä on noin 60 miljardia puuta, joista pääosa on pieniä, tukiksi kelpaamattomia. Maamme puusto on viime vuosikymmeninä voimakkaasti järeytynyt, mutta valtaosa puiden rungoista on enintään pohkeen tai hauiksen vahvuisia. Näin tulee aina olemaan.
Metsässä pitää olla sekä pieniä että suuria puita. Ollakseen suuri, puun on ensin oltava pieni. Kaikki puut eivät voi olla suuria, sillä jos ne ovat, jälkikasvu puuttuu.
Ilmastonsuojelun keskeisin kysymys on öljyn ja kivihiilen käytön vähentäminen. Metsät voivat palvella Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa lukemattomilla muillakin tavoilla. Puun kuoresta syntyy esimerkiksi uusiutuvaa sähköä. Vaikka se on lyhytikäistä, se pystyy syrjäyttämään kivihiilisähköä.
On arvokasta, jos pakkausteollisuus ja kauppaliikkeet pystyvät korvaamaan muovia paperilla. Kotipuutarhuri voi käyttää kuorikatetta ja säästää muovikalvoa. Puhumme syrjäyttämisvaikutuksesta, öljyn ja kivihiilen poisvalinnasta teollisista järjestelmistä. Puusta valmistetut tuotteet kelpaavat tähän tarkoitukseen elinkaaren pituudesta riippumatta.
Tarvitsemme ratkaisuja varsinaiseen pääongelmaan, kivihiilen ja öljyn käyttämisestä syntyviin massiivisiin hiilidioksidipäästöihin. Syrjäyttämisvaikutus, joka puutuotteilla saavutetaan, on kestävän kehityksen aikajänteellä erittäin merkittävä.
Puun järeytymistä ja hiilen päätymistä runkopuuhun voimme nopeuttaa oikea-aikaisella metsän harvennuksella. Harvennuksista tulevan pienpuun jalosteilla voimme korvata monia fossiilisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Isojen puiden kasvattamista kannattaa tavoitella.
Riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen puut menevät, työn tuottavuus on hyvä, jos rungot ovat isoja.
Pienistä puista emme voi valmistaa pitkäikäisiä tuotteita, mutta voimme tehdä niistä paljon monenlaista muuta. Mikä tärkeintä: pienten puiden käyttäminen palvelee isojen puiden kasvatusta.
Puuston harventaminen edistää jäljelle jäävien puiden järeytymistä. Kun puut saavat uutta kasvutilaa, aikanaan ne ovat riittävän isoja pitkäikäisten puutuotteiden aihioiksi. Jotta voimme saada puusta pitkäikäisiä tuotteita, niistä kannattaa tehdä myös lyhytikäisiä tuotteita.
Puusta valmistetut tuotteet eivät heikennä tulevien sukupolvien edellytyksiä tehdä vastaavia tuotteita itsellensä. Metsäteollisuuden kehittämisen ohella voimme samaan aikaan laajentaa luonnonsuojelualueita, parantaa vesistönsuojelua metsäalueilla ja huolehtia maisemasta entistä paremmin.
Erilaisten runkojen eri jakeista syntyy tuotteita, jotka eivät asetu selkeään arvojärjestykseen elinkaaren pituuden mukaan. Tärkeää on parantaa puunkäytön ja teollisen valmistuksen materiaalitehokkuutta ja kannattavuutta ajatuksella ”vähemmästä enemmän”.
Pekka Kauppi
Ympäristötieteen professori
Helsingin yliopisto
Kolumni on julkaistu Metsä Groupin Viesti -lehdessä 2/2018.
