Oletko jo kuullut uudistavasta metsätaloudesta? Sen tavoitteena on talousmetsien hoito ja käyttö niin, että metsät siirtyvät seuraaville sukupolville aiempaa elinvoimaisempina, monimuotoisempina ja ilmastokestävämpinä. Käytännössä pyrkimys on, että uudistavan metsätalouden periaatteilla hoidettu metsä on puustoltaan ja lajimäärältään runsaampi kuin aikaisempi metsä.

”Runsas lajimäärä esimerkiksi lisää lajien välistä kilpailua, mikä taas vähentää riskiä tuhoa aiheuttavien hyönteislajien ylivaltaan”, kertoo Timo Lehesvirta, Metsä Groupin johtava luontoasiantuntija.

Tavoitteena vähintään 10 000 toimenpidettä

Metsä Group on asettanut tavoitteekseen, että metsäluonnon tila paranee vuoteen 2030 mennessä ja aikoo siihen mennessä tehdä omistajajäsenten metsissä uudistavan metsätalouden mukaisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lisätä metsien monimuotoisuutta. Tämä on yksi osa yhtiön kestävän kehityksen tavoitteita.

Luonnon tilaa vahvistavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi vesiensuojelutoimet, lehtojen ja harjujen hoitotoimet, jäsenten uudet Metso-kohteet sekä poltetut säästöpuuryhmät.

Metsä Groupin emoyhtiön Metsäliitto Osuuskunnan jäsenet omistavat noin puolet Suomen yksityismetsistä. Toimenpiteillä, joita näissä metsissä tehdään, on siis suuri merkitys koko Suomen metsäluonnon kannalta.

”Metsätalous on pitkäjänteistä toimintaa, ja me haluamme, että jäsenkuntamme metsät ovat hyvässä kunnossa paitsi viiden myös viidenkymmenen ja sadan vuoden päästä. Se luo perustan uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämiselle: meillä voi olla kannattavaa metsätaloutta sekä siihen pohjautuvaa metsäteollisuutta ja samanaikaisesti hyvinvoivat, monimuotoiset metsät”, sanoo Silja Pitkänen-Arte, kestävän kehityksen päällikkö Metsä Forestilta.

Uudistava metsätalous pyrkii parantamaan metsäluonnon tilaa

Selkeät askeleet eteenpäin

Uudistava metsätalous noudattaa tavoitteellisia periaatteita, joilla pyritään vahvistamaan luonnon tilaa. Hyvää metsänhoitoa on ollut aiemminkin, mutta nyt, tutkimustiedon ja ymmärryksen kasvettua, keinovalikoima on entistä laajempi.

Periaatteita siirtyy käytäntöön muun muassa Metsä Group Plus -hoitomallin kautta, joka on tarjolla puukauppakohtaisesti kaikille osuuskunnan jäsenille. Hoitomallissa muun muassa jätetään tavanomaista enemmän säästöpuita ja tekopökkelöitä sekä leveämmät vesistöjen suojakaistat.

Yksinkertaisimmillaan periaatteet tarkoittavat tätä:

1. Hyödynnetään omia puulajejamme

Metsien käyttömme nojautuu myös jatkossa luontaisiin puulajeihimme, eli Suomeen jääkauden jälkeen levinneisiin kuuseen, mäntyyn, raudus- ja hieskoivuun sekä haapaan. Muita luontaisia puulajeja kasvatetaan kaupallisten puiden rinnalla, vaikka niitä ei hyödynnetä teollisesti. Luontainen puusto tarjoaa elinolosuhteet myös luontaiselle lajistolle, kuten puiden juurisienille, rungolla kasvaville sammalille ja jäkälille, hyönteisten toukille ja puista tippuvan karikkeen lahottajille.

2. Siirrytään kohti monimuotoisia sekametsiä

Metsien puulajistoa monipuolistetaan tavoittelemalla useiden puulajien sekametsiä: kuusta ja mäntyä viljellään sekaisin ja koivun osuutta lisätään havupuuvaltaisissa metsissä. Metsien harvalukuisemmat puulajit, kuten raita, tuomi, harmaa- ja tervaleppä sekä järeä haapa, jätetään metsiin tukemaan monimuotoisuutta ja ilmastokestävyyttä sen sijaan, että ne korjattaisiin energiantuotantoon. Linjauksella on suuri merkitys, sillä Suomen metsissä elävistä noin 25 000 lajista yli puolet on suoraan riippuvaisia tietyistä puulajeista. Sekametsäisyyttä suosivat myös linnut, nisäkkäät ja muut lajit.

3. Lisätään lahopuuta eri muodoissa

Lahopuu on tärkeää, sillä jopa 5 000 metsiemme lajeista on riippuvaisia siitä. Lajien joukossa on myös metsien tuholaishyönteisten vihollisia. Talouskäytössä olevissa metsissä järeää runkolahopuuta on verrattain vähän. Sitä lisätään muun muassa tekopökkelöillä ja säästöpuilla, joista muodostuu ajan kanssa lisää lahopuuta, sekä säästämällä jo aiemmin kuollutta puuta. Metsiin jätetään hoitamattomia suojatiheiköitä, jotka voivat pitkällä aikajänteellä tuottaa myös lahopuuta.

4. Suojellaan arvokkaat elinympäristöt

Metsä on kuin mosaiikki, joka koostuu erilaisista elinympäristötyypeistä, joista osaa luonnehditaan erityisen arvokkaiksi. Näitä ovat etenkin märimmät ja kuivimmat, alavimmat ja ylimmät paikat: puronotkot, suolaikut, lähteiköt, lehdot, kivikkokohteet tai jyrkänteiden alusmetsät. Niitä hoidetaan ominaispiirteitä vahvistaen tai ne suojellaan ja jätetään kokonaan käytön ulkopuolelle.

5. Erityisen tarkkana vesistöjen äärellä

Vesistöjen rannalle jätetään suojavyöhykkeet, joiden leveys riippuu kohteesta. Osa kohteista on myös metsälain turvaamia. Esimerkiksi luonnontilaiset lähteet tai purot edellyttävät vähintään puun mittaista suojakaistaa, joka suojaa kohteen pienilmastoa paahteelta.

Suojavyöhykkeen tarkoitus on suojella vesistöjä myös vesistökuormitukselta ja toisaalta varmistaa ainutlaatuisen elinympäristön lajiston monimuotoisuuden säilyminen.

Myös turvemaiden metsätaloudella on omanlaisensa vesistövaikutukset. Niitä hillitään muun muassa suosimalla jatkuvapeitteistä kasvatusta sopivilla kohteilla sekä välttämällä ojituksia. Näin ehkäistään myös turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä.

Uudistavan metsätalouden vaikutuksia mitataan

Tekojen lisäksi todennusta

Uudistavan metsätalouden tavoite vahvistaa luonnon tilaa halutaan myös todentaa mittauksin. Tämä tarkoittaa merkittävää panostusta metsien monimuotoisuuden indikaattoreiden ja seurantamenetelmien kehittämiseen.

”Suomalainen, valtakunnallinen seurantatieto on kansainvälisestikin ainutlaatuista. Kokonaisuutta kuitenkin kehitetään sekä Metsä Groupissa että osana puuta jalostavan teollisuuden yhteistä monimuotoisuustiekarttaa, jonka työstämisessä olemme aktiivisesti mukana”, kertoo Timo Lehesvirta.

Toimenpiteiden lajistovaikutuksia selvitetään myös erillisseurannoissa. Niissä saadaan mielenkiintoista tietoa esimerkiksi poltettujen säästöpuuryhmien hyönteisistä.

”On tärkeää, että koko toimialalla on yhteiset, tieteellisesti perustellut indikaattorit ja seurantamenetelmät. Mitä edistyksellisempi seurantajärjestelmä meillä on kansallisesti, sitä vahvempi asema meillä on kestävyysmurroksessa”, Timo Lehesvirta muistuttaa.