Suomalaiset ovat innokkaita omistamaan metsää – kysyimme miksi

Suomi on Euroopan metsäisin maa, ja suomalaisista useampi kuin joka kymmenes omistaa metsää. Se on toisin sanoen erittäin suosittu varallisuutemme sijoituskohde. Mikä metsissä oikein kiehtoo meitä suomalaisia?

Kysyimme asiasta kolmelta metsäonomistajalta, ja vastauksista kolme oli ylitse muiden: taloudellinen turva, sukupolvien jatkumo ja luontoarvot.

Vakaasti kasvava sijoitus

Millainen sijoitus metsä sitten on? Yleispätevä vastaus on: vakaa. Metsämaan hinta on noussut vuosikymmenten aikana tasaisesti, ja metsästä saa tyypillisesti noin 3–5 prosentin korkotuoton, kertoo metsätalouden lehtori ja Metsäliitto Osuuskunnan hallintoneuvoston jäsen Kati Kontinen.

“Metsätiloille on kova kysyntä. Maata ei valmisteta lisää, mikä takaa sen, että metsän arvo säilyy”, Kontinen sanoo.

Metsänomistaja Reija Asikainen pitää metsää jopa helppona sijoituskohteena ihmiselle, jota luonnossa liikkuminen kiinnostaa. Ympäristöalan konsulttina työskentelevälle Asikaiselle on ollut luontevampaa sijoittaa metsään kuin vaikkapa vuokralle laitettavaan asuntoon.

“Raivaussahan käyttö ei ole rakettitiedettä, ja muutenkin metsänhoito on aika matalan kynnyksen hommaa. Sijoitusasuntoa remontoidessa tapetit pitäisi saada millilleen suoraan, ja yllättäviä kuluja voi tulla koska vain”, Asikainen summaa.

Silloin kun oma tietämys loppuu, voi aina kysyä neuvoa Metsä Groupin asiantuntijoilta. Metsä Groupin emoyhtiö Metsäliitto on yli 90 000 suomalaisen metsänomistajan omistama osuuskunta. Metsäasiantuntijat auttavat miettimään esimerkiksi sitä, mikä on sopiva aika metsänhoidon toimenpiteille.

“Oikea-aikaisesti tehdyt raivaukset, varhaisperkaukset ja harvennushakkuut parantavat puustoa ja siten myös sijoituksen arvoa”, Asikainen kertoo.

“Ei näitä metsiä rahan takia hoideta”

Miten metsänomistajien monenkirjavaan joukkoon sitten päädytään? Pääsääntöisesti perimällä suvun metsää.

“Keskustelu siitä, mitä metsäomaisuuksilleen haluan tehdä, kannattaa aloittaa lasten tai muiden perillisten kanssa hyvissä ajoin. Yllättäen saatu metsätila ei välttämättä kiinnosta, mutta ajoissa käyty keskustelu saattaa herättää mielenkiinnon aivan toisella tavalla”, Kati Kontinen muistuttaa.

Ennakkoon tehty suunnittelu auttaa myös verosuunnittelussa. Perimistapoja on monia: kauppa, lahja tai lahjanluonteinen kauppa johtavat erilaisiin veroseuraamuksiin.

Kontisen itsensä kohdalla suunniteltu sukupolvenvaihdos tarkoitti, että hän perusti kahden siskonsa kanssa kiinteistöyhtymän, jonka kautta kotitilaa nyt pyöritetään. Ensimmäisen metsäpalstansa hän oli ostanut jo 18-vuotiaana.

“Joku toinen olisi ehkä ostanut auton, mutta minulla oli ajatus, että metsässä raha on turvassa.”

22-vuotiaalla Eemeli Hasasella on myös kokemusta suunnitellusta sukupolvenvaihdoksesta: hänestä tuli sukutilan isäntä neljä vuotta sitten. Hän ajaa päivätyökseen sora-autoa ja viettää viikonloput ja lomat metsätöissä.

Sukutilan pyörittäminen ja siihen liittyvien metsien hoitaminen on Hasasen mukaan kutsumus. Kouluikäisenä hän pyöri illat ja viikonloput tilalla isoisän apuna.

“Tiesin jo pikkupoikana ukin traktorin kyydissä istuessani, että täältä olen tullut ja tänne jään”, Hasanen kertoo.

“Ei näitä metsiä rahan takia hoideta, vaan siksi, että saadaan seuraaville sukupolville hyvin hoidetut metsät.”

Raivausta ja ratsastusta

Salainen kantarellipaikka metsätien vieressä. Se tietty kallio, jolla on vuosikymmenten ajan pysähdytty juomaan nokipannukahvit. Rantametsä, josta avautuu kaunis näkymä. Metsiin liittyy valtavan paljon muistoja ja tunnesiteitä. Osa niistä juontaa lapsuuteen saakka, toiset tarinoiden muodossa jopa isovanhempien lapsuuteen.

Kati Kontinen, Reija Asikainen ja Eemeli Hasanen liikkuvat kaikki metsässä paitsi työn myös huvin vuoksi. Metsä on kuntosali, taukohuone ja marjakellari.

“Kyllä metsässä tulee liikuttua päivittäin. Välillä ratsastan, välillä käyn raivaamassa”, Kontinen kuvailee.

Talousmetsä ja virkistyskäyttö eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Taimikoissa kasvaa usein vadelmaa, ja metsän varttuessa sinne ilmestyvät mustikat ja puolukat. Vanhemmassa, sammalpeitteisessä kuusikossa on mukava retkeillä ja sienestää.

“Luonto on jatkuvasti muutoksessa: puita syntyy ja kuolee. Myös metsän käyttö muuttuu sitä mukaa, kun metsä muuttuu”, Kontinen kuvailee.

Reija Asikainen kertoo, että tuottoa tärkeämpää on halu huolehtia metsän uudistumisesta ja monimuotoisuudesta. Se tapahtuu esimerkiksi lehtipuiden ja säästöpuun määrää lisäämällä. Säästöpuut tarkoittavat niitä puita, joiden annetaan kasvaa ja lopulta lahota metsään, jolloin ne tarjoavat kodin monille lajeille. Suomen metsissä elää noin 25 000 lajia, joista viidennes on riippuvaisia lahopuusta.

Talousmetsän arvoa ei voi mitata vain puukauppaa tilastoimalla.

“On hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaikkea puusta tehdään ja mitä kaikkea puulla voidaan korvata – muovituotteita tai fossiilisia polttoaineita. Sekin on tärkeä asia monille metsänomistajille”, Kati Kontinen sanoo.