Turvemaat kattavat yli neljänneksen Suomen pinta-alasta, mikä on suurempi osuus kuin missään muussa maassa. Parannamme toimintatapojamme turvemailla ja koulutamme henkilöstöämme ja yrittäjiä näihin uusiin menetelmiin.
Neljännes Suomen metsistä kasvaa turvemailla. Noin viidennes Suomessa vuosittain korjatusta puusta tulee näistä metsistä. Luonnonvarakeskus arvioi, että turvemaiden vuotuiset hakkuumäärät lisääntyvät puuston ikääntyessä. Näillä metsillä on suuri merkitys omistajilleen, mutta ne ovat tärkeitä myös luonnon monimuotoisuuden, ilmaston ja puunhankintamme kannalta.
Turvemaat ovat Kemiin suunnitellun biotuotetehtaan lähialueilla yleisempiä kuin Suomessa keskimäärin. Kemin uuden biotuotetehtaan vuotuisen kuitupuun kulutuksen arvioidaan olevan noin 7,6 miljoonaa kuutiometriä. Seudun turvemailla on suuri taloudellinen merkitys sekä omistajajäsenillemme että puunhankinnallemme.
Yli puolet Suomen turvemaista ojitettiin 1950- ja 1980-lukujen välisenä aikana. Ojitus laskee vedenpintaa, mikä parantaa puiden kasvua. Nämä metsät ovat nyt saavuttamassa iän, jossa niiden omistajat saavat hakkuista parhaan taloudellisen hyödyn.
Suometsät ovet hiilinieluja
Turve on kasvipohjainen, erittäin hitaasti uusiutuva orgaaninen materiaali. Suomen turvemetsät muodostavat valtavan hiilivaraston, ja metsänhoitotoimet vaikuttavat sekä tähän varastoon että turvemaiden muodostamaan hiilinieluun.
Kun kuiva turve hajoaa, se saa aikaan hiilidioksidipäästöjä. Hajoava märkä turve puolestaan aiheuttaa metaanipäästöjä. Molemmat ovat kasvihuonekaasuja.
Tällä hetkellä turvemailla kasvavat puut varastoivat enemmän hiiltä kuin mitä turpeesta vapautuu joko luonnollisesti tai metsätalouden aiheuttamana. Suometsät ovat hiilinieluja, samoin kuin Suomen metsät kokonaisuudessaan.
Turvemaiden ainutlaatuiset haasteet
Puuston kasvu turvemailla on ojituksen vuoksi kiihtynyt merkittävästi, mutta tämä on tuonut mukanaan myös haasteita. Osan niistä on paljastanut uusi tutkimustieto. Luonnontilassa olevia turvemaita ei enää ojiteta, mutta vanhojen ojien kunnossapito on yleinen käytäntö.
Turvemailla kasvavat metsät ovat tyypillisesti harvempia kuin kivennäismaalla kasvavat metsät, joten hehtaarikohtainen hakkuutuotto on niillä pienempi. Puun laatukaan ei ole yhtä hyvä.
Kun puut kasvavat hyvin, ne pitävät itse vedenkorkeuden vakaana. Ongelmia ilmaantuu uudistushakkuiden yhteydessä: kun puita poistetaan, haihtuminen vähenee ja vedenpinta nousee. Ojien kunnostaminen on yleinen tapa alentaa vedenpintaa uudelleen ja ylläpitää näin puuston kasvua. Se kuitenkin aiheuttaa usein ravinteiden ja humuksen valumista veteen.
Turvemaalla metsänhoitotoimet ovat vaikeampia ja vaativat enemmän suunnittelua, ja siksi kustannukset ovat suuremmat kuin kivennäismaalla kasvavissa metsissä. Usein tarvittaisiin hyvä talvi ja kunnolla jäätynyt maa. Näistä syistä metsätalous on turvemaalla vähemmän kannattavaa kuin kivennäismaalla.
Vakaa vedenkorkeus ratkaisevaa
Uuden tutkimuksen ansiosta tiedämme, että turvemaiden hoidossa olisi ratkaisevan tärkeää pitää vedenkorkeus vakaasti noin 30–40 cm turpeen pinnan alapuolella. Jos tässä onnistutaan, kasvihuonekaasupäästöt pienenevät ja puu kasvaa hyvin. Miksi? Kun vedenkorkeus on 30–40 cm, suurin osa puunjuurista saa happea, mutta tason alapuolella oleva paksu turvekerros on turvassa hajoamiselta. Näissä olosuhteissa metaaniakaan ei vapaudu merkittävää määrää.
Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että kun ylläpidetään vakaata vedenkorkeutta, vältetään ravinteiden, kasvihuonekaasujen ja humuksen päästöt. Silloin puusto kasvaa hyvin, metsätalous on metsänomistajille kannattavaa ja tehtaamme saavat tarvitsemansa puun.
Tämä saattaa kuulostaa haastavalta kokonaisuudelta. Tavoite ei olekaan helppo, mutta se on saavutettavissa. Meillä on jo ratkaisuja käsissämme, ja kehitämme koko ajan uusia.
