Puuta hammastahnassa tai meikeissä? Kyllä vain. Maaleissa, auton renkaissa tai vaatteissa? Pyykinpesuaineissa, lääkkeissä tai makkarankuorissa? Kyllä – lista on loputon.
Puuta ja tarkemmin sanottuna sellua ja sen sivuvirtoja jalostamalla luodaan monenlaisia tuotteita ja kemikaaleja, joita me suomalaiset käytämme arjessamme joka päivä. Käytännössä sellu on puusolukkoa, josta on poistettu ligniini eli puukuitujen sidosaine. Uusia käyttötapoja löydetään sitä tahtia, että on puhuttu jopa sellun renessanssista.
Osa uudenlaisista jatkojalosteista on jo kaupallisesti merkittäviä. Esimerkiksi sellunvalmistuksen yhteydessä vapautuva raakametanoli voidaan nykyään jalostaa puhdistetuksi metanoliksi. Tämä biopolttoaine liikuttaa tälläkin hetkellä valtamerilaivoja.
Toinen menestystarina liittyy kirjainyhdisteeseen CMC. Se viittaa selluloosajohdannaiseen, joka esimerkiksi elintarvikekäytössä sitoo ainesosat sileäksi ja tekee tuotteesta juoksevan ja kiiltävän. CMC:tä, joka kulkee myös koodinimellä E466, voi löytää esimerkiksi hammastahnasta, jogurtista, jäätelöstä tai ketsupista. Tai pyykinpesuaineesta, silmätipoista tai liisteristä – erilaisia käyttökohteita on satoja.
Kosmetiikkaan ja maaleihin puu saattaa päätyä Cell Ox -selluloosajohdannaisen muodossa. Havusellupohjaista, biohajoavaa tuotetta käytetään esimerkiksi aurinkosuojavoiteiden sidosaineena.
Yllättävien käyttötapojen lisäksi puusta tehdään edelleen myös kaikkien tuntemia arjen sankareita: kartonkia, vessa-, talous- ja käsipyyhepaperia sekä puutuotteita.