Aikuistuin 1990-luvun alussa kun Suomi rypi lamassa. Kesätyöpaikkojen saaminen oli kiven alla, ja useimmat nuoret eivät niitä löytäneet. 80-luvulla oli pelätty ydinsotaa, nyt pelättiin Neuvostoliiton väkivaltaista hajoamista. Itsekin mietin, että lähtisinkö vapaaehtoisena mahdolliseen Viron vapaussotaan.
1990-luvun puolesta välistä alkaen tilanne muuttui. Yhtäkkiä koko maailma tuntui liikkuvan vapauden, vaurauden ja tasa-arvon suuntaan. Suomeenkin muodostui pikku hiljaa usko, että voimme sittenkin pärjätä.
Tämän hetken nuoret kohtaavat 90-luvun alun mielenmaiseman, mutta ehkä vielä pahempana. Illasta toiseen kuulemme miten joko hoivavelka tai valtionvelka kaataa tulevat sukupolvet, miten lakot murjovat yrityksiä ja niiden työntekijöitä, miten kohta ehkä olemme joko oikeassa sodassa tai ainakin hybridi- ja kauppasodassa. Ja vaikka kaikki nämä saataisiin selätettyä, niin lopulta ilmastonmuutos tuhoaa luonnon ja meidät siinä ohessa.
Kaikki nämä uhat ovat totta. Mutta on myös jotain kovin suomalaista, että jatkuvasti ripottelemme tuhkaa päällemme. Pahinta on, että koska talous on pitkälti psykologiaa, me omalla surkuttelullamme vain pahennamme tilannetta. Muistan kun vuonna 2014 muutin töihin Wieniin. Monissa suomalaisissa suuryrityksissä elettiin vielä käsijarru päällä finanssikriisin jälkimainingeissa. Muistan ihmetelleeni johtoryhmän kokouksessa Itävallassa, että emmekö investoi liian paljon, kun talous on kuitenkin heikko. Minua katsottiin kummeksuen.
Kyllä, sekä yhteiskunnassa että yrityksissä tulee edelleen eteen ikäviä päätöksiä. Kyllä, meidän pitää jatkaa yhteiskuntamme suojauksen vahvistamista. Kyllä, ilmastonmuutos etenee, ja meidän pitää sen hidastamisen lisäksi miettiä miten sopeudumme siihen. Olen asunut neljällä mantereella ja Suomen ulkopuolella noin kolmasosan elämästäni. Tällä kokemuksella sanon, että Suomi tulee kaikista näistä haasteista huolimatta olemaan nuorisollemme hyvä paikka elää, tehdä työtä ja kasvattaa perheitään.
Mitä tarvitsemme? Lisää rohkeutta tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Lisää uskallusta kokeilla ja päästää irti siitä, mikä ei toimi, mutta panostaa reilusti lisää siihen mikä toimii. Tämä ei tarkoita sitä, että aiemmin olisi toimittu väärin. Se tarkoittaa vain, että tilanne on muuttunut. Tämä pätee niin suomalaiseen yhteiskuntaan kuin Metsä Groupiin.
Metsä Group on sopeutunut ulkoisiin muutoksiin 90-vuotisen historiansa aikana monta kertaa. Niin nytkin. Haasteita riittää, mutta meillä on monta sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti kestävää kasvuaihiota. Yhdessäkään liiketoiminnassamme kysyntä ei ole taantuva. Meillä on oiva suunta: kasvua jolla on tulevaisuus.
Presidentti Mauno Koivistoa lainaten: ellemme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin.
