Suomen metsät ovat vuonna 2050 puustoltaan terveitä ja kasvavat hyvin. Metsät ovat säilyneet elinvoimaisina kansallisten, mittavien sopeutustoimien ansiosta nopeasti lämpenevässä ilmastossamme. Vaikka paikallisia kuusituhoja esiintyykin, laajemmat tuhot on ponnisteluin saatu pidettyä kurissa.
Luontaista puulajistoa monipuolistava ja lahopuustoa lisäävä metsien käsittely on parantanut metsien sietokykyä hellekesien kuivuuspaineessa. Kuluvan vuosisadan puolivälissä nykyisestä lisääntynyt lajimäärä lisää myös lajien välistä kilpailua, ja lahopuulla elävät loiset ja pedot iskevät kaarnakuoriaistenkin kimppuun.
Maahamme kohdentunut voimakas tulokaslajien virta eteläisistä ilmansuunnista on vuoteen 2050 tultaessa kiihtynyt. Eniten maalle uutta lajistoa metsätalousalueilla esiintyy avoimilla kohteilla hakkuuaukeilla ja metsäautotieverkostossa. Peruslajiksi yleistynyt kaakonkimalainen tarjoaa pölyttäjäpalveluita ja harmaahaikarayhdyskunnissa erottuvat valkoiset jalohaikarat. Tulipäähippiäinen tarjoaa metsiimme pienikokoista keski-eurooppalaista terhakkuutta. Tammenlehtinahikkailla on vuosi vuodelta isompi lahottamisurakka tammen kasvattaessa vuosittaista karikesyötettään.
Metsätalouden käytännöt vahvistavat luonnon tilaa
Biotuotetehtaat toimivat jätteettöminä, fossiilittomina ja sähköomavaraisina. Suomalaiset sekametsät tuottavat monipuolisesti puutavaralajeja, joista valmistetaan esimerkiksi hygieniatuotteita, lääkkeitä, pakkausmateriaaleja, rakennuspuuta ja -levyjä, vaatteita, huonekaluja ja astioita. Puusta valmistettuihin tuotteisiin sitoutunut globaali hiilivarasto kasvaa keskeisenä kansainvälisenä metsätalouden tunnuksena roolissa ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Luontaisia puita teollisesti hyödyntävä metsätalous on käytänteiltään kehittynyt todennetusti luonnon tilaa vahvistavaksi; lajimäärä kasvaa puuntuotantoon varatuilla alueilla. Luonnon tilan kannalta parhaat käytännöt ovat valtavirtaa. Kattava suojelualueverkosto ja toimiva avainbiotooppien suojelu antavat turvallisen toimintaympäristön metsätalousalueilla. Uhanalaisten lajien määrä on vähentynyt, ja eliölajien uhanalaisuudesta raportoiva punainen kirja on aiempaa ohuempi teos.
Luonnon tarjoamat ekosysteemipalvelut hallitaan strategisesti kokonaisvaltaisesti kansallisena luontopääomana. Ympäristökompensaatioilla ympäristön kustannuksella kikkailijoiden ohituskaistat on osattu sulkea.
Maa- ja metsätaloudelle on luotu yhteisiä ympäristötavoitteita jaettujen ympäristövaikutusten edessä. Seuraavan sukupolven kestävyysstandardit kertovat kuluttajalle tuotantojen todennetuista vaikutuksista, ei pelkästään tuotantotapoihin asetetuista rajoituksista ja ohjeista.
Vuoden 2050 biotalousstrategia tunnistaa biotalouden ekosysteemipalveluihin perustuvaksi liiketoiminnaksi, jossa menestys syntyy sekä riskien että mahdollisuuksien tunnistamisesta. Eri ministeriöiden lukuisille rinnakkaisille ja toisiaan kampittaville luonnonvarastrategioille on luotu yhteinen ydin. Tästä syntyy synergiaa ja yhteistyötä. Rahaakin säästyy, ja luonto nykyistä paremmin.
Luonnon kunnioittaminen on metsäkeskustelun ytimessä
Reilut 25 vuotta eteenpäin on monella mittarilla todella pitkä aika, ja yhtä monella tapaa todella lyhyt. Pohjoisen metsätalouden pitkissä kiertoajoissa 25 vuoden ajanjakso edustaa kuuluisaa metsäammattilaisen kvartaalia.
Kyky nähdä kokonaiskuva, taito katsoa eteenpäin, taito olla tarttumatta väärään vanhaan ja ratkaisujen hakeminen ennakoidusti, rohkeasti ja ketterästi luovat menestystä ja kilpailukykyä. Olemme sekä ympäristön että toimintaympäristön reunaehtojen puitteissa tilanteessa, missä vain etevin muutosjohtaminen luo menestystä – lopulta myös perinteisin talousmittarein.
Voimme myös yhdessä oppia elämään ihmisiksi. Vuonna 2050 meitä ohjaakin planetaarinen sivistys. Menestyvissä diversiteetiltään monipuolisissa tiimeissä tiedetään miten luonto toimii, miten talous toimii ja miten ihmiset ajattelevat. Planetaarinen sivistys tunnistaa pilareikseen ihmisten ja luonnon lähtökohtaisen arvon ja kunnioittamisen. Luontoa kunnioittamalla kunnioitamme metsäkeskusteluissa myös toisiamme, ihmisen ollessa luonnon osa.