Julkisessa keskustelussa talteenotto saadaan joskus kuulostamaan helpolta, otetaan vain hiilidioksidi talteen piipusta ja varastoidaan jonnekin, josta se ei pääse vapautumaan ilmakehään. Toiveikkuudelle löytyy toki katetta, onhan talteenoton teknologia tunnettu jo vuosikymmenien ajan. Eri puolilla maailmaa toimii kymmeniä laitoksia, jotka ottavat hiilidioksidia talteen tehtaiden savukaasuista.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että hiilidioksidin talteenotto ei ole aina kaupallisesti kannattavaa, koska teknologia on kallista ja tuotteen markkinat ovat kehittymättömät. Ja vaikka teknologia on vanhaa ja tuttua, sitä ei ole käytetty esimerkiksi sellutehtaan soodakattilalla.
Metsä Group tekeekin pioneerityötä, kun rakennamme Rauman sellutehtaalle hiilidioksidin talteenoton pilottilaitoksen. Tavoitteemme on, että hiilidioksidista saadaan kaupallisesti kannattava tuote. Hanke näyttää lupaavalta, mutta siihen liittyy myös epävarmuuksia, jotka pitää ratkaista.
Suurin tutkittava asia liittyy energiaan. Sellutehdas tuottaa suuria määriä lämpöä, jota syntyy, kun prosessin sivutuote mustalipeä poltetaan tehtaan soodakattilassa. Lämmöllä tuotetaan höyryä, jolla puolestaan tuotetaan sähköä, jota sekä käytetään tehtaassa että myydään ulkopuolisille. Myös hiilidioksidin talteenotossa tarvitaan höyryä. Teemme selvitystä, jossa etsimme optimaalista ratkaisua, jonka avulla energia hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla.
Hankkeen mahdollisuudet ovat suuret, koska hiilidioksidia voidaan hyödyntää kemianteollisuudessa ja vetytaloudessa.
Jos esimerkiksi metanolia tai polttoaineita halutaan tuottaa Suomessa, tarvitaan hiilidioksidin lisäksi vetyä. Vedyn tuotanto taas kuluttaa paljon sähköä. Kun tuulivoiman tuotanto lisääntyy, voidaan sähköllä tuotettua vetyä käyttää sääriippuvaisen energian varastona.
On tärkeää, että jatkojalostus tehdään Suomessa. Meidän ei esimerkiksi kannata viedä halvalla sähköllä tuotettua vetyä Keski-Eurooppaan vaan jalostaa se pitemmälle kotimaassa.
Tähän tarvitaan poliittista työntöä. Sitä on jo saatukin: hiilidioksidia ei sääntelyssä enää lueta pelkästään päästöksi vaan myös raaka-aineeksi, mikä helpottaa kehitystyötä.
Brysselissä toivottavasti muistetaan, että raakapuun polttamista ja sellunkeitossa syntyvää lämpöä ei pidä sääntelyssä rinnastaa toisiinsa. Vaikka tavoitteena olisikin luopua puun polttamisesta energiaksi, sellunkeitossa energiaa syntyy kemikaalien talteenottoprosessin sivutuotteena vääjäämättä. Tälle energiantuotannolle ei pidä asettaa samanlaisia rajoitteita kuin puun polttamiselle.