Olen ollut onnekas saadessani seurata Metsä Groupin konseptikehitystä alusta alkaen. Olin nimittäin mukana jo vuonna 2009 ydinryhmässä, joka pani alulle Tulevaisuuden biojalostamot (FuBio) -yhteistutkimusohjelman. Sen puitteissa lähes kaksikymmentä suomalaista organisaatiota yliopistoista suuryrityksiin alkoi yhdessä kehittää muun muassa selluloosaa liuottavia kemikaaleja. Tätä viisivuotista ohjelmaa seurasi myöhemmin toinen yhteistutkimusohjelma, joka eteni rinnakkain edellisen työnantajani Metsä Fibren vuonna 2012 aloittamien sisäisten tutkimushankkeiden kanssa.
Alkuvuodesta 2016 aloimme suunnitella koelaitosajoja, jotka oli tarkoitus toteuttaa olemassa olevalla laitoksella Saksassa. Ensimmäinen melko onnistunut koeajo myöhemmin samana vuonna sai minut ja muut tutkimusryhmämme jäsenet palaamaan takaisin maan pinnalle. Koeajoista saamiemme oppien seurauksena aloimme vihjailla ylimmälle johdolle, että jos haluamme edetä hankkeessa teolliseen mittakaavaan, meidän on tehtävä välipysähdys oman teollisen koelaitoksen muodossa. Suureksi ilokseni ja helpotuksekseni, lyhyen uutisten sulattelun jälkeen, ylin johto antoi tälle uudelle strategialle täyden tukensa. Alkuvuodesta 2018 aloimme siis suunnitella omaa koelaitosta. Koska riskit olisivat merkittäviä, aloimme miettiä myös lisärahoittajia hankkeelle, ja loppu on historiaa.
Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että nykypisteeseen emme olisi päässeet ilman laajaa kumppaniverkostoa ja vahvaa yhteistä filosofiaa yhdessä tekemisestä. Yhteistyökumppaneiden luettelo on pitkä. Se ulottuu yliopistoryhmistä ja tutkimuslaitoksista laitetoimittajiin ja rahoittajiin, sekä Itochun kaltaisiin yrityksiin, jotka yhdessä Metsä Groupin kanssa täydentävät arvoketjua kestävästi hoidetuista pohjoisista metsistä maailmanlaajuisesti tunnettuihin vaatemerkkeihin asti.
