Teollisina puina tuotetaan alueelle luontaisia puulajeja
Uudistavan metsätalouden periaatteiden mukaisesti teollisina puina kasvatetaan Suomeen jääkauden jälkeen levinneitä kuusta, mäntyä, raudus- ja hieskoivua sekä haapaa.
Luontaisella levinneisyysalueellaan ja soveltuvalla kasvupaikalla puut elävät vuorovaikutuksessa muun lajiston kanssa. Kuhunkin puulajiin on sidoksissa suoraan ja välillisesti merkittävä määrä muita lajeja eri rooleissaan. Puuyksilöihin sitoutunut lajisto osin muuttuu puun iän mukaan.
Luontaiset puulajit teollisina puina luovat korkean lähtötason sen lajiston osuudelle, joka alueella luontaisesti esiintyisi.
Lajistollinen kohderyhmä: Kuusen, männyn, koivujen ja haavan seuralaislajisto: puiden karikesyötteen lahottajat, rungoilla elävät lajit, puiden lehtien syöjät, puiden juurisienet ja muut puiden sieniosakkaat.
Metsien puulajistoa monipuolistetaan
Metsien puulajistoa monipuolistetaan tavoittelemalla useiden puulajien sekametsiä. Kuusi-mänty-sekaviljely sekä koivun osuuden lisääminen havupuuvaltaisissa metsissä ovat toimenpiteitä ja tavoitteita soveltuvilla metsätyypeillä.
Kokonaan puun oston ulkopuolelle jäävät kaikki noin 25 harvinaisempaa puulajiamme, mukaan lukien rinnankorkeusläpimitaltaan yli 40-senttiset haavat. Kokonaan taloudellisesti hyödyntämättä jätettäviä puulajeja ovat mm. raita, harmaa- ja tervaleppä, tuomi, pihlaja sekä jalot lehtipuut.
Lajistollinen kohderyhmä: Eri puulajeihin erikoistunut seuralaislajisto. Sekametsäisyyttä suosivat linnut, nisäkkäät ja muut lajit.
Vanhoja puuyksilöitä lisätään
Vanhoja puuyksilöitä ovat puut, joiden ikä ylittää niiden normaalin uudistusiän. Vanhoja puuyksilöitä ei korjata, ja niiden määrä lisääntyy ajan kuluessa säästöpuina. Vanhat puuyksilöt lisääntyvät myös arvokkaissa elinympäristöissä, rantametsissä ja suojeltavilla alueilla, koska ne ovat pääsääntöisesti olleet aiemmin talouskäytössä. Vanhojen puuyksilöiden määrän lisääminen koskee kaikkia puulajeja. Niistä muodostuu ajan kuluessa lahopuuta.
Lajistollinen kohderyhmä: Vanhoissa elävissä puissa esiintyvä lajisto, elävien puiden lahoavissa osissa elävät lajit.
Lahopuustoa monipuolistetaan ja lahopuuta lisätään
Erilaisella lahopuulla elää oma lajistonsa. Talousmetsien lahopuuresursseja ovat sahauskannot, latvusmassa eli hakkuutähde, luontainen pieniläpimittainen lahopuu, elävien puiden kuolleet osat sekä erilaatuinen runkolahopuu.
Runkolahopuuta lisätään eri keinoin. Sahauskantoja ei käytetä energiaksi. Latvusmassan energiakäytössä osa hakkuutähteestä jätetään metsään.
Maisematasolla tavoitteena on monipuolistaa lahopuuston laatua ja saavuttaa luontainen lahopuun laatudiversiteetti ja luoda lahopuukeskittymiä. Metsänkäsittelyn ulkopuoliset suojelukohteet ovat pääsääntöisesti olleet aiemmin talouskäytössä. Näillä kohteilla tavoitellaan ajan kuluessa luontaista lahopuun määrää.
Lajistollinen kohderyhmä: Eri puulajeilla ja erilaatuisessa lahopuussa elävä lajisto seuralaislajeineen.
Metsiköiden rakennepiirteitä monipuolistetaan
Metsiköiden rakennepiirteitä ovat puuston kerroksellisuus ja puuston tiheysvaihtelut. Metsien rakenteeseen luodaan vaihtelua säästöpuilla, säästöpuuryhmillä ja suojatiheiköillä. Metsien käsittelymenetelmien monipuolistaminen ja metsien peitteisyyden säilyttävät käsittelymenetelmät luovat metsien rakenteisiin ja metsikkötason pienilmasto-olosuhteisiin lisää vaihtelua ja eri lajien vaatimien ominaisuuksien yhdistelmiä.
Lajistollinen kohderyhmä: Metsien rakennepiirteiden monipuolisuudesta hyötyvät linnut, nisäkkäät ja muut lajit reviirillään, suojapaikoista hyötyvät lajit, pienilmaston vaihtelun ja esiintymispaikan resurssien yhdistelmistä hyötyvät lajit.